Muistatteko noin puoli vuotta sitten kun olimme kisaamassa....

M: Moi. Me ollaan täällä taas.
Kevät on edennyt jo pitkälle ja kesän ensimmäiset tapahtumat odottelee jo vajaan viikon päässä. Ja vaikka tässä välissä on ehtinyt olla montakin tapahtumaa, niin käydään vielä muistelemassa talven kylmyyttä Frostbiten muodossa.

A: Välissä on tosiaankin ollut kaikenlaista ja päivitys on venynyt aivan liian pitkään. Yuki (jossa kävimme) ja myös Umicon (jossa emme käyneet) ovat tosiaankin takanapäin mutta Frostipäivitys (ja yleinen ecg-cossipäivitys) ovat jääneet odottelemaan. Mutta nyt olisi aika muistella taaksepäin Desucon Frostbiteä. Jännittikö tapahtuma enemmän kuin normaalisti?

M: No kyllähän se jänskätti ihan hirveästi, varsinkin kun cossien tekeminen venyi tutusti aamutunneille ja proppien kuljettaminen julkisissa oli välillä varsin tiukkaa. Matkasimme Lahteen jo torstaina, tavoitteena välttää ylimääräisten jännitysmomenttien muodostuminen perjantaille.

A: Perjantaina emme cossailleet eikä tälle päivälle ollut oikein erityistä agendaakaan, sillä seuraavan päivän kisahommat jännittivät senverran ettei oikein osattu olla. Kyhäsimme kokoon jonkinlaisen squad-lookin ja se riitti.

Avajaiset olivat mahtavat ja tatakai-shown ensimmäinen osa oli mielestäni oikein muikea. Etukäteishypetys ehkä jälleen tappoi tunnelmaa, mutta esitys oli hieno siitä huolimatta. Kävimme myös jälleen uudelleensyntyneessä desuloungessa, jonka tämänvuotinen ratkaisu ei miellyttänyt ainakaan meidän seuruettamme. Jono oli pitkä ja omaan mieleeni loungessa ennen soinut pehmeä jazzahtava musiikki on ollut parempi kuin tämänvuotinen puheohjelma.(vaikka aihe oli hyvä, erityisesti niidelillä.)

Otimme muutamia juomia ja suuntasimme takaisin majoituspaikkaamme, jossa kisajännitys iski minuunkin niin vahvasti että nukuin perjantain ja lauantain välisenä yönä vain noin 4 tuntia. Lauantaiaamun ratkaisuksi päätetty "meikataan vaan ja puetaan cossit vasta bäkkärillä osoittautui tiettyyn asti hyväksi ideaksi.

babbun eka kisa ja meni mokoma sijoittumaankin! Onnea Moonie :3

M: Lauantai meni aikalailla kokonaisuudessaan kisahommissa, minkä takia jäi kiinnostavia ohjelmia näkemättä. Harmittaa, mutta onneksi on Desuconin Youtube-kanava.
Bäkkärille saavuimme vähän kahdentoista jälkeen, minkä jälkeen alkoikin armoton pukujen pukeminen ja lavasteen kokoaminen, ja olimmekin valmiina tuomarointiin just eikä melkein ajoissa.

A: Kun yllä mainittiin "armoton pukujen pukeminen" ja se että olimme valmiina "just eikä melkein" niin on pakko mainita pari asiaa bäkkäriltä. Tälläkertaa asiat ovat osittain tapahtumasta riippumattomia. Pukkareita oli vain yksi, mikä ei itseäni haitannut, vaihdoin jopa cossin päälleni käytävällä. Syy miksi laittautuminen jäi ihan hilkulle ei ollut ajassa. Meillä oli kuitenkin 1,5h aikaa ennen tuomarointia. Syy oli se, että eräät kisaajat varasivat ensin aiemminmainitun pukuhuoneen kokonaan itselleen. (He myös veivät todella ärsyttävästi tilaa KAPEALTA KÄYTÄVÄLTÄ metallisella vaaterekillä jossa ei ollut renkaita.) Ja pääsimme silittämään asumme todella paljon myöhemmin kuin olimme ajatelleet. Vedin hännät päälleni kirjaimellisesti kun yksi mammoista tuli kertomaan että tuomarointiin on 5min. Siinä ei pahemmin enää ehtinyt jännitellä tuomarointia kun ahdisti enemmän että onko koko asu edes päällä :D

M: Minua tuomarointi jännitti ihan hirveästi, koska olin ihan varma että unohdan sanoa kaiken mitä olin alnperin suunnitellut sanovani. Ja kyllähän sitä pari asiaa tuli unohdettua, mutta osasin kuitenkin sanoa ne kaikkein tärkeimmät asiat. Tuomaripalaute oli yksi isoimmista syistä, minkä takia lähdimme edes kisaamaan, ja palautteessa tuli esille juuri niitä asioita mihin itsekin kiinnitti huomiota, mutta myös kehitettävääkin löytyi mukavasti.

A: Tuomaroinnin jälkeen oli tarkoitus päästä lavaharkkoihin ja meidät päästettiinkin odottelemaan omaa harkkavuoroamme lavan sivuun. Olikin hämmentävää nähdä että meitä ennen harjoituksissa ollut henkilö ei ollut edes vielä päässyt harjoittelemaan koska häntä ennen harjoittelevat henkilöt olivat myöhässä ja odotteluksi sitten meni. Onneksi kaikki meni lopulta ihan hyvin ja muutamaa valohommaa ja ääniraidan klippaamista lukuunottamatta meidän harjoituksemme menivät nappiin!

Palasimme bäkkäröinnin jälkeen conialueelle pyörimään ja maistelimme mm ihanan ruokakojun herkullista leipää purilaisen muodossa. Vietimme ajan jutustellen ja istuskellen koska ainakin itse olin niin kisavirittyneessä tilassa etten olisi osannutkaan oikein conitella.

M: Ja yhtäkkiä kello olikin jo puoli kuusi ja piti palata takaisin bäkkärille laittamaan Anakichille häntiä kiinni ja aloittamaan jonojännittämistä. Ehtihän siinä jonottaessa kuvitella mielessä jo kaikki mahdolliset uhkakuvat, mutta kun oma taustamusiikki alkoi soida ja pääsi hyppelemään lavalle, niin ainakin omalla kohdalla kaikki se jännitys oli poissa. Esiintyminen oli hirmuhauskaa, kaikki meni putkeen ja jälkeenpäin saatujen kommenttien perusteella tarinakaari oli tarpeeksi selkeä myös katsojille, mikä oli kenties suurin jännitys tältä osalta. Ainut miinus omasta mielestäni tulee parista valoväärinymmärryksestä valomiesten ja meidän välillä, mutta tälle ei nyt voinut mitään eikä esitys mennyt sen takia piloille.

A: Kisahetki meni juurikin hetkessä ohi, jokainen reaktio yleisöstä tuntui todella hyvältä, varsinkin kun ne osuivat oikeille kohdille (naurut oikeisiin gageihin yms) Esityksen kohdassa jossa Mischiefzero heittäytyy pyytämään minulta anteeksi hän jopa löi päänsä niin kovaa kolahtaen lavaan että pelkäsin tosissani että hän ei joko nouse ollenkaan tai nousee verissä päin. Näin ei onneksi käynyt. Musiikkimme klippasi yhdessä kohtaa, mikä ei onneksi häirinnyt muuten, kuin että emme ymmärrä missä kohtaa klippaus siihen eksyi, sillä vielä lähettäessämme videota dropboxiin ja sieltä katsoessamme kaikki toimi oikein. Myöskin tosiaan lopetusvalot menivät oikein harkoissa mutta esityksessä hieman liian etuajassa. Osittain se johtunee siitä että emme ehtineet harkoissa antaa mitään sanottavaa valoista, koska ehdimme vetää esityksen kahdesti ja odottelimme tekniikan teknisiä ongelmia niiden välissä.

Videolta katsoessa olen mielettömän ylpeä siitä että esitys on päätynyt todellisuudeksi bussimatkalla musiikkia kuunnellessa päähän pälkähtäneestä versiosta. Saimme myös kisasta raahautuessamme metsähallissa täysin tuntemattomalta tytöltä todella sydäntälämmittävän palautteen jossa hän kehui esitystämme suosikikseen ja sanoi pitäneensä tarinasta. Meinasi päästä itku.

M: Ymmärrettävistä lauantai-iltana ei jaksanut lähteä enää yhtään minnekkään ja kisastressin lauetessa unikin tuli varsin nopeasti. Sunnuntai meni aikalailla koomaillessa, Anakichi ja Kingschair heittivät päälle jo Traconissa nähtyä Pop Team Epiciä. Mutta kaikki ei ollutkaan kuin aiemmin...

A: Sunnuntaina olimme tosiaan Popuko ja  Pipimi mainostamassa omaa merchiään. Tein minulle ja Kingschairille paidat toistemme kuvilla ja saimmekin ihmisissä huvittuneita reaktioita aikaiseksi. Sunnuntai oli koomapäivä ja enemmän conituspäivä. Rahaakin ehdittiin polttaa jonkun verran ja päivä oli kaikin puolin mukava. Saimme myös coniin käsinpiirrettyjä poputepi-lappusia levitelleeltä herrasmieheltä "fanartit" omista tytöistämme ja se lämmitti mieltä!

M: Kaikesta jännityksestä ja stressistä huolimatta Frostbite oli äärimmäisen positiivinen kokemus. Kisaamisesta jäi ylitsepääsemättömän positiivinen fiilis ja kannusti tekemään sitä tulevaisuudessakin, mitä ihmisiltä saaneet kommentit vahvistivat edelleen.

A: Tässä on onneksi nyt vähän aikaa kiriä nämä postaamattomat postaukset ja ottaa kiinni aikataulu, ja ehtiä toivottavasti julkaisemaan cossit jotka ovat tulossa desuun!

Näihin kuviin ja tunnelmiin:

- Anakichi

~ Mischiefzero

Pinkkiä idolipöffiä

Kuten klassisesti aina käy, jäi tämänkin postauksen kirjoittaminen ajan virran alle. Nyt kuitenkin on käynyt niin että postauksia on jonossa miljoona ja se asia korjaantuu vain kirjoittamalla!

On siis aika sukeltaa taas kerran idolihöttöön ja muistella että mitäs sitä tulikaan Mayun kanssa tehtyä.

Olin siis päättänyt aika viimevuoden alulla että haluan Mayun nimenomaan Traconiin. Miksi? Sitä en tiedä. Olin myös päättänyt että teen Mayun ihan itse (™) Eli ompelen ja teen muutkin työt joita Mischiefzero yleensä meidän kokoonpanossamme hoitaa. Mayun aloittaminen jäi myöhemmäksi kuin olin suunnitellut, mutta kuukausi oli tarpeeksi vastoin pelkojani. Sain cossin valmiiksi ennen Traconia eikä tarvinnut stressata siitäkään asiasta.

Alunperin suunnittelin myös meneväni Yukiconiin kisaamaan Mayulla mutta päädyin droppaamaan kyseisen suunnitelman koska kisa-asiat menivät vähän uusiksi ecg:n takia.

Tässä kuitenkin jonkinlainen koontipostaus siitä mitä kaikkea Mayuun sisältyi.

Ihan ensimmäinen asia jonka hoidin olivat kengät. Tilasin kengät ebaysta melkein puolitoista kuukautta ennen muun cossin aloittamista koska kyseessä olivat senverran korkeat pumpit että piti muistutella kehoa siitä miten niillä liikutaan.

tappoihanat ja tappokivuliaat

Kengissä ei ollut paljoa tekemistä koska ne olivat todella lähellä refrenssikuvaa. Piti vain ommella ja hotfixata muutama pieni yksityiskohta paikoilleen. Aloittelin myös Mayun koruja ennen muuta, sillä motivaationi lähtee etenemään kun teen ensin jotain mitä osaan, eli juurikin kaikkia pieniä koruja (ja periaatteessa kaikkea muuta kuin ompelua, heh)

 

Päädyin käyttämään koruissa ja asussa värittömiä akryylipisaroita, koska en löytänyt tarpeeksi isoja pisarahelmiä. Mayun pikkurillisormus on ehdoton lempiyksityiskohtani tässä designissä ja olen iloinen että sain sen kivannäköiseksi. Korvikset ja sormuksen rusettiosio on tehty silk clay-massasta ja rusetin sydän oli valmis puinen sydämen muotoinen palanen.

Jännitin mekon aloittamista niin että korut saivat pitkään oleilla valmiina laatikoissaan ennenkuin aloitin itse ompeluhommia. Deadlinenäni toimi Mayun syntymäpäivä, joka olikin sopivasti juuri ennen Traconia.

Olin myös arponut mekkokankaita koska Mayun mekossa on hyyyvin hennon vaaleanpunainen, melkein valkoinen kangas. Alunperin halusin tehdä koko mekon kauniista hyvälaatuisesta mekkosatiinista, mutta koska väriä ei löytynyt, päädyin tekemään ns yläosan (miehusta+päällihelma) popliinista. Materiaalivalinta johtui osin siitä, että painotin väriä ohi materiaalin. Kun popliini saapui, olin jo tietoinen että esimerkiksi yläosa pitää tehdä kaksinkertaisena ettei kangas kuulla läpi. Olin myös todennut etten lähde värjäämään Mayun asussa näkyviä laventelinvärisiä liukuvärjäyksiä asuun, mutta kuinkas sitten kävikään...

Esimerkiksi noissa irtopusihihoissa näkyy kyseinen liukuväri

Värjäsin helman ja irtohihat ja myös miehustan keskikappaleen. Ja koska en koskaan löytänyt oikeanväristä pitsiä, jouduin värjäämään myös sen itse. Laventelin kanssa kaikki meni hyvin ja väristä tuli täydellinen. Pitsin kanssa väristä piti tulla hento lohen tai korallinpunainen, mutta keittoväri olikin tujumpaa kuin luulin ja pienemmälläkin annoksella pitsistä tuli.. Noh, oranssia.

Jouduinkin sitten sävyttämään asun muutkin alunperin korallinväriset osat niin, että värjäämäni pitsi ei kirkuisi väriloistoaan yksin.

Pitsi kuului asun alempaan hameeseen, jonka sitten tein siitä alkuperäissuunnitelman mukaisesta satiinista. Näin jälkikäteen kaduttaa etten tehnyt helmoihin keräystä myös alareunaan, mutta onneksi asu oli kokonaisuutena niin kiva ja refrenssin mukainen, että tämän asian puuttuminen ei sinällään häirinnyt kokokuvaa. Tiesin myös alusta asti että haluan Mayun asun olevan juuri sitä miltä se näyttää: mekko. Ei yläosa ja alaosa. Röyhelsin värjätyn kankaan kiinni ylempään helmaan ja yhdessä kokonaisuudessa edes oranssi pitsi ei häirinnyt. Sitten tajusin että ylemmästä helmasta puuttuu reunasta punainen nauha ja olin tosiaankin kiinnittänyt rypytyksen jo helmaan. Pieni tuskan parahdus (heh) siinä pääsi ja ompelin sitten nauhan päällitikillä kiinni koska sisäsaumavarat oli jo saumuroitu.

perkele.

Yläosa oli minulle se vaikein ja pelottavin osa koko asussa, ja teinkin mm peppurusetin ennenkuin edes uskalsin ajatella sen aloittamista. Halusin rusetista tälläkertaa kirjaimellisemman version kuin yleensä, joten ompelin kankaan oikeaan muotoon leikatun softiksen päälle. En ehkä aio tehdä näin kirjaimellista tulkintaa rusetista uudelleen, mutta tuli siitä ihan hauskan näköinen.

Yläosan kanssa ongelmaksi osoittautui jälleen kerran istuvuus. Minulla on todella vahva rinnan kaari, joka on aina jotenkin vain todella hankala toisintaa kaavaan ja kankaalle. Kaventelujen ja sisäänottojen jälkeen kuitenkin sain (Mischiefzeron ihanalla avustusella) yläosan istumaan hyvin. Stressasin myös sitä että kyseessä on olkaimeton mekko, jotka eivät kuuluisasti pysy ylhäällä kovin hyvin. Olin toiveikas kun pelkkä yläosa sitten olikin aika napakan tuntuinen päällä, mutta kuten hieman pelkäsinkin, helmojen paino veti mekkoa alaspäin päälläni.

Toinen hankaluuksia aiheuttanut osio oli yläosan pääntielle tuleva organza-kangas. Organza on hankalaa ommella ja se on todella herkkää ja purkautuu nopeasti. Tein pääntien ja siihen tulevan rusetin organzasta ja poltin sen reunat tulitikuilla ettei se purkaudu. Tein myös elämäni ensimmäisen pussisauman jonka tekemisessä Mischiefzero opasti minua. 

voittajafiilis.jpg

Ainoa asia mikä yläosassa jäi oikeasti harmittamaan oli se, että saumat eivät kohdanneet täysin takana jonkin tekemäni leikkuuvirheen takia.

perkele 2: Perkeleen paluu

Olin tehnyt rintapielen rusettiin tulevan sydämen aiemmin toiseen cossiin, joten nyt se sai vain päälleen uuden maalin ja lakan.

Kun organza-asiat olivat koossa kiinnitin erikokoisia strasseja niihin saadakseni aikaan Mayun pääntien kimalle-efektin. Kiinnitin myös mekon helmat yläosaan kiinni.

ilman alushametta

alushameella

Ompelin irtopussihihat ihan vain kahdesta suorakaidekappaleesta joihin tein kuminauhakujat ylös ja alas. Liukuvärjäys oli osunut juuri oikealle kohdalle hihaan tulevan rypyn kanssa ja näytti tosi kivalta!

Kutsuin niitä "allipusseiksi"

Lopulta oli vuorossa enää hanskojen joustavasta kankaasta ompeleminen ja pienten yksityiskohtien kiinnittäminen helmaan. Mayun designissä helman etuosassa kulkeva ristikkäin menevä silkkinauha on epäsymmetrinen, mikä aiheutti päänvaivaa mutta pari aputikkiä siellä täällä auttoivat senkin paikallaan pysymisessä. Hanskoja en enää halua tehdä mistään muusta kuin joustavasta kankaasta, koska tämähän toimi aivan täydellisesti!

Mekosta tuli kokonaisuutena tosi kivan näköinen ja mielestäni se kestää jopa rinnakkainvertailun alkuperäisen kanssa.

 

Opin tätä asua tehdessä muutamia uusia asioita ja pääsin käyttämään monia eri tekniikoita. Olen myös ylpeä siitä että sain taas tehtyä näin yksityiskohtaisen asun itse enkä tarvinnut paljoa apua Mischiefzerolta. Cossi-itsevarmuus nousee! Olenkin nyt tekemässä jo tämän vuoden traconiin jälleen idolityttöpukua ihan itse  (™)


Siihen asti näihin kuviin ja tunnelmiin

-Anakichi