Tracon X- "Ootteko te laivoja?"

A: Tracon tuli ja Tracon meni. Jälleen kerran on aika kirjoitella tapahtumasta. Tälläkertaa päästään vähän näkemään conia kahdelta eri vinkkeliltä sillä minä olin lipunmyyntivänkärinä molempina päivinä. Jälleen vuoropuhelumuotoista kirjoittamista jonka aloitan minä.

M: Mikä siinä on, että nappaan Traconista aina jonkun pöpön. Onko vika minussa, tapahtumassa vai Tampereessa (tai siitä, että 5000+ ihmistä samassa paikassa syksyllä), mutta kirjoittelen omia osuuksiani taas kerran peiton alta.

A: Meille conireissu alkoi jo perjantaina sillä ei ole kivaa herätä lauantaina aikaisin aamulla, varsinkaan kun ensimmäinen työvuoroni alkoi klo 8 eli olisi ollut tosi aikainen aamu luvassa. Olimme pakanneet Kancolle-proppimme ikeakasseihin ja lähdimme metrolla kohti rautatieasemaa ja junaa. Olimme kasseinemme varmaan junan suosituimmat henkilöt. (sarkasmia.)

metroselfie

M: Olispa oma auto. Tuli ainakin kokeiltua, miten isojen proppien kanssa kulkeminen julkisissa toimii. Oikea vastaus: yllättävän helposti mutta aika ahtaasti.

laivallinen kamaa ja Anakichi

ai mekö muka väsyneitä?

"Minne minua viedään?"

A: Kun junamatkasta oli selvitty jalkauduimme hotellille ja lunastimme huoneen. Hotellihuoneeseen päästyämme valtasin heti vessasta alaa itselleni kaikilla tarvikkeillani.

M: Hotellinamme palveli viime vuonna testattu ja hyväksi todettu Scandic Tampere Station, ja tällä kertaa saimme huoneen junaradan puolelta, joten Tampereen yöelämä ei tänä vuonna häirinnyt kenenkään unia.

A: perjantain loppupäivä menikin sitten tampereen kauppoja kierrellessä ja kaverin cossia viimeistellessä. Minä pyörähdin kuulemassa työntekijäinfon ja nappaamassa badgeni ja työvoimapaitani. Olin työskentelemässä lipunmyynnissä/rannekkeenvaihdossa joten minulle näytettiin työpisteeni ja kerrottiin asioita. Suurimman osan asioista olin lukenut jo työvoimawikistä ja hyvä niin sillä olisin ollut ihan hukassa ilman sitä.

laitoin badgeen persikan.

Työvoimainfon voisi kai tiivistää tähän naappaamaani kuvaan:

M: Loppuilta menikin sitten muiden huoneessa nukkujien cossien viimeistelyyn, minkä vuoksi nukkumaanmeno pääsi hieman venähtämään..mutta olisiko se conviikonloppu jos yksi ilta ei olisi venynyt keskeneräisten cossien takia.

Lauantai:

A: lauantai-aamu valkeni minulle aiemmin kuin muille. Heräsin aikaisin ja aloin pukea Amatsukazea päälleni. En ehtinyt nauttia hotelliaamiaistakaan koska vuoro alkoi niin aikaisin etten olisi ollut ajoissa jos olisin mennyt syömään. (this saddens me)

Laittauduttuani seilasin (heh heh) Tampere-talolle, ilmoittauduin työvoimatoimistoon ja siirryin myyntipisteelle, jossa otin työkseni myydä erikoislippuja, eli hylätyn työvoiman ja kisaajien lippuja. Käsittelin ainoana lipunmyyjänä rahaa. Tykkäsin lipunmyynnistä mutta harmikseni lipunmyyntiteltan ollessa ulkona ja sään ollessa varsin kostea, siinä hommassa tuli vilu. Kun pääsin vuorostani olivat sormeni kohmeiset ja nenä valui. Sitten pitikin jo suunnata valokuvien oton kautta bäkkärille...

libunmyyndihommad

M: Meidän muiden aamu venähti ja olimme Tamperetalolla puoli kahdentoista aikaan, ja voi jestas sitä lipunmyyntijonoa. Ehdin jo soittaa vähän hädissäni kisavastaaville, ja sainkin puhelimesta vakuuttelun siitä, ettei osallistumistamme tämän takia peruta. Pääsin loppujen lopuksi ilmoittautumaan ihan ajoissa, kun löysin kisaajille tarkoitetun erillisen lippupisteen, minkä jälkeen etsin vuorostaan päässeen Anakichin, kun kisoihin valmistautuminen tosissaan alkoi.

A: Siirryimme ulkona treffattuamme valokuvauspisteelle kuvauttamaan cossimme, meidän asujemme osien pukeminen kun ei ole hirmu helppoa ja emmem voineet sitä oikein keskellä ihmismassaakaan tehdä koska olisimme rikkoneet itsemme tai toisia ihmisiä, joten siirryimme sivummalle valokuvausalueella laittamaan laivanosia päällemme. Minulle itselleni tuli siinä vähän sellainen fiilis että olimme vain tiellä ja taakkana, mutta niin se varmaan oli..

M: Tiesimme proppien ottaneen vahinkoa kuljetuksen aikana ja olinkin edellisenä iltana tehnyt hieman korjailevia maalauksia, mutta nostaessani kenkiä laukusta näin, että vasemman kengän liimaukset olivat pettäneet lähes kokonaan ja peräsin raahasi maata. Tässä vaiheessa tuli päivän ainoat itkut, kun yleinen kisajännitys, pettymys siihen etten ollut tarkistanut kenkien kuntoa aikaisemmin, ja kuvauspisteelle vuoroaan odottavien hieman pistävistä katseista johtuva huomio purkautui hetkellisenä paniikki-itkuna. Onneksi en ollut tilanteessa yksin ja pääsimme kuvauksesta varsin nopeasti.

Kuvaajana Helene Lindfors, hajonnnut kenkä ovelasti piilotettuna

A: Kun olimme selvinneet valokuvaushässäkästä pakenimme vähin äänin bäkkärille, missä meidät opastettiin unisex-pukuhuoneeseen.. Siinä proppeja korjaillessamme huoneeseen tulvi mustiin pukeutuneita ihmisiä jotka alkoivat avaamaan ääntänsä.

pitäiskö tässä itekin alkaa avaamaan ääntä?

Oli todella kiusallista istua siellä ja liimailla asioita kasaan muina naisina. Myöhemmin saimme kuulla että meidät oli ohjattu väärään pukuhuoneeseen ja että meidän kamamme olivat siellä lukkojen takana. Onneksi ihanat mammat auttoivat ja siirsivät isot ikeakassimme oikeaan  pukkariin. Käytimme sitten pukkarissa odotellessa aikaa selfieiden ottoon. Seuraavaksi olikin tuomaroinnin vuoro

all done!

Tuomarointi ei jännittänyt koska olin jo osin luopunut kaikista peloistani ja toiveistani. Oli positiivinen yllätys että tuomareina oli semituttuja naamoja. Omasta mielestäni tuomarointi meni hyvin ja rennosti vaikka selkäreppuni hajosi kun näytimme miten sen saa irti vyöstä. Kävi ilmi että kaverini oli nykäissyt sen liian tiukalle joten kun sitä väänsi, liimaukset pettivät ja koko komeus irtosi vyöstä. Onneksi emme jäätyneet täysin vaan saimme kuitenkin kiinnitysmekanismin näytettyä tuomareille.. Palasimme tuomaroinnin päätteeksi takaisin pukkareihin.

M: Anakichia tuomarointi ei kenties jännittänyt, mutta minua sitten senkin puolesta ja aika tuomarointijonossa tuntui matelevan todella hitaasti. Jännitykseni tosin oli turhaa, sillä itse tuomarointitilanne oli todella rento ja se tuntui olleen ohi todella nopeasti. Oli rentouttavaa, että tuomarit pitivät puhetta jatkuvasti yllä, ettei vaivaannuttavia hiljaisuuksia päässyt muodostumaan. En kehdannut enkä oikeastaan edes halunnut pyytää palautetta heti kisan jälkeen (ulkopuolinen palaute oli yksi isoimmista syistä, miksi edes lähdimme kisaan), ja tähän mennessä saamassamme palautteessa nousi esille juuri niitä seikkoja, mitä itsekin mietimme ja olimme todenneet, että pieleen meni. Mut hei, ainakin tiedämme, mitä pitää parantaa.
Ehkä päivän huvittavin tilanne tapahtui itse tuomaroinnin jälkeen. Tuomarit olivat katsoneet irtonaista nuoltani (viisi oli liimattu viineen, yhdellä poseerasin), ja pukuhuoneessa minulle sanottiin, että selässäni on vain viisi nuolta. Meninkin sitten koputtelemaan tuomarien ovelle kysymään nuoltani takaisin..ainoastaan huomatakseni, että pukuhuonekaverini eivät osaa laskea ja kaikki kuusi olivat tallessa. Vähän nolotti, mutta enemmän nauratti.

A: kun olimme aikamme pukuhuoneessa istuneet ja jutelleet muiden kisaajien kanssa, siirryimme odottamaan lavalle menemistä. Koska parikisa oli heti WCS-karsintojen jälkeen, emme päässeet katsomaan kisaa. Meille oli televisioyhteys mutta se oli vähän turhaa ainakin minun mielestäni, sillä kuva oli pieni ja liian kirkas. Oli myös hieman epäselvyyttä sen suhteen pitääkö kisaajilla olla kisaajalappu lavalla, mutta mammat selvittivät asian. En enää jaksanut ottaa lappua pois kun se oli kerran laitettu, joten annoin sen olla. Kisasimme numerolla 29, eli viimeisinä, iiiik!

kisaa odotellessa

upeat WCS-kisaajat!

A: ehdittiin me tässäkin nappailla pari selfietä.

lappupeppu

M: Jäimme backstagelle koko päiväksi isolta osin sen takia, että minä olin koko komeus päällä aika leveä moneen ilmansuuntaan enkä oikein hahmottanut sitä missään vaiheessa. Tämä johtikin sitten useampaan pieneen törmäykseen joko niin, että minä törmäilin, tai että minuun törmäiltiin. Erityisesti jalkapyssyt aiheuttivat ongelmia kapeilla käytävillä, pahoitteluni kaikille joiden tiellä ne olivat. Vahingoilta ei kuitenkaan säästytty ja kengät ottivat osumaa oman hapuiluni takia useamman kerran, mikä johti loppujen lopuksi radikaaliin vasemman kengän jesarikorjailuun. Onneksi ei näkynyt kuvissa.

A: Sitten olikin jo aika lähteä lavalle. Jännitti mutta enemmän ehkä vain odotin sitä että saan kisan jälkeen cossin pois ja voin rentoutua. Ehkä tässä vaiheessa sitten alkoi jo tuntua siltä että miksi tein tämän ja tämän asian näin ja miksen ollut niin hyvä kuin voin olla ja niin, joten lavalle menoa en ehtinyt stressaamaan. Oli muuten aika hyvä idea että lavan edustalla kuvasi kamera joka näytti yksityiskohtia asuista. Olihan se aika jännää nähdä jälkikäteen kuvia itsestään lavalla ja kyllähän se kamera ahdisti ihan siksi että se kuvasi alakulmasta mutta ei voi mitään.

Kun olen ollut hall-cosplay-kisoissa Desuissa, olen sitä mieltä että sibeliustalon lava on parempi ja jotenkin turvallisempi, sillä sieltä ei oikeasti näe yleisöä ollenkaan.. Tamperetalon lavalta näki yleisöön ja se ehkä vähän hankaloitti pokkana pysymistä. Haluan myös ehkä jatkossa osallistua kisoihin joissa tehdään muutakin kuin pönötetään lavalla..

pelottava lava

Todistettavasti läsnä.

ja tässä kaikki muut parikisaajat. (taso oli todella kova)

M: Uhkailin backstagella pyörtyväni keskelle lavaa (Anakichi ei arvostanut), en pyörtynyt mutta taisi se jännitys näkyä lavalle kävelyssä. Toisaalta tönökkyytä aiheutti myös se, että ajattelin jokaista askelta ihan vain kenkien kannalta, etten kolhi vahingossakaan mitään enempää. Meni pari päivää ennenkuin kehtasin katsoa lavaosuutemme ja näytin ihan just niin tönköltä kuin oloni tunsinkin, mutta en ainakaan omasta mielestäni näyttänyt niin jännittyneeltä kuin olin.
Tässä vaiheessa onkin varmaan paras aika vaihtaa blogausnimimerkkiä, ettei ihmisten tarvitse yrittää muistaa kuin yksi nimi kun kierrän sosiaalisissa medioissa eri nickillä ja kun lavalle on kuulutettu sillä nimellä. Eli ulos 2edgy4u Mrs. High and Mighty, sisään vähän ihmisemmän kuuloinen MischiefZero. En aio vaihtaa nimeä kaikkiin vanhoihin teksteihin.

A: Katsoimme lavalta poistuttuamme vielä originaalidesign-kisan ja palkintojenjaot. Onnea kaikille voittajille! Palkinnot menivät oikeisiin osoitteisiin! Kisan jälkeen tarkoituksena oli photoshootata mutta minä olin tuhonnut selkäni kun en ollut jaksanut istuessani ottaa rakettireppua pois ja Mischiefzeron (jesss) jalat olivat kipeinä kaikista niissä kiinni olevista asioista, joten nappasimme pari kuvaa ja lähdimme hotellille vaihtamaan kevyempää päälle. Huomasin muuten että lovelivetytyjen asuista oli eksynyt yksi kukkanen meille. Sabotaasia.

En ollut syönyt myöskään koko päivänä joten ehkä myös nälkäisyys ajoi pikakuviin ja pois. Kuvista kiitos serkulleni joka tuli meitä kuvaamaan kun omat kuvaajamme menivätkin amv-kisaan!

A: tälläkertaa Mischiefzerosta oli enemmän hyviä kuvia.

M: Yritin puristaa kuviin nättiä, "seesteistä" hymyä, mut vähän huonosti onnistui, kun naamalta paistaa et kaikkialle sattuu... Mielialoja laski vielä se, että hakiessamme tavaroitamme backstagen alakerrasta oikea kenkäni päätti lopullisesti hajota, mutta siinä vaiheessa molemmilla oli aika vahva "yhdet kuvat cosseista ja hotellille"-mieliala, joten asia jätettiin sikseen.

sail on little friend.

A: mitä olisivat edes minishootit ilman tätä:

SE KELLUU SITTENKIN

A: suunnaton kiitos kuvausavustajille :D

snk-hyypiöt ja me

Kuvien jälkeen siis suuntasimme hotelille ja vaihdoimme vaatteet ja menimme syömään. Syömisen jälkeen palasimme tamperetalolle ja kävimme tanssimattoilemassa ja karaokessa. Sitten olikin jo aika palata hotellille ja nukkumaan.

A: tässä vaiheessa viimeistään kaikki kisajännitys purkautui ja helpotti. En kyllä tiedä haluanko ihan heti yrittääkään shoottia uudelleen laivatytyjä koska nyt tuntui jotenkin että kahden kuukauden työ ikäänkuin valui hukkaan ja aloin nähdä liian hyvin omat virheeni.

onneksi on ruokaa ja kavereita

M: Vähän samat fiilikset. Kisaaminen oli kivaa, mutta tällä hetkellä en ole varma haluanko vetää tuota cossia enää koskaan päälle, varsinkaan kun ensimmäisenä olisi vastassa Tracon-raivon aiheuttama korjausurakka. Mietitään sitä kunnon photoshoottia sitten, kunhan noita cosseja uskaltaa kunnolla edes katsomaan. Ehkä seuraavaksi olisi kuitenkin vuorossa omien esiintymistaitojen arvioituttaminen...

Sunnuntai:

A: Sunnuntai koitti ja minä palasin töihin. Tälläkertaa vuoroni alkoi ysiltä, joten ehdin napata pika-aamiaisen hotellilta. Lipunmyyntiteltta oli kolea ja kostea ja ulkona oli sankka sumu.

kuka varasti juna-aseman?

Sunnuntaipukuna kierrätin Karutan koulupukua ja muistin miksi simppelimmät asut on niitä parhaita. Ei tarvinnut varoa kuin hameen nousemista ja sekin korjautui alusshortseilla.

Lipunmyynti oli sunnuntaina hitaampaa. Jaoin sunnuntairannekkeita ja kerroin asiasta kiinnostuneille siitä, että cosplay-kisan paikkaliput voi noutaa lipunmyyntiteltalta klo kymmenen. Kolean sään takia värisin mekossani ja palvelin asiakkaita nenä niiskuttaen. Onneksi sain ihanilta työkavereilta ja lipunmyyntivastaavilta kuumaa kaakaota ja shaalin harteilleni, kiitos! Kiitän myös sydämeni pohjasta sitä ihanaa Kaneki-cossaajaa joka myi kanssani lippuja molempina päivinä ja joka vapautti minut tuntia aiemmin vuorostani että pääsin katsomaan cossikisaa! En tajunnut katsoa nimeäsi mutta olit aivan ihana ja autoit kamalasti kun jännitin työvuoroa! Kiitos! Muutenkin lipunmyyntiväki oli todella ystävällistä ja avuliasta ja tuntui että pääsin heti porukkaan vaikka ujostuttikin ihan kamalasti.

Mopsipehmo Pupsikin oli mukana lipunmyynnissä.

M: Loppuporukkamme saapui paikalle kymmenen maita, ja heitettyämme laivakassit kaverin autoon vietimme cossikisoja edeltävän ajan kivan ohjelman puutteessa kiertelemällä Tamperetaloa. Itse en löytänyt sunnuntaille sopivaa cosplayta, joten heiluin siviileissä. Pääsimme mukavasti Anakichin kanssa cossikisaajina sivuaitioon katsomaan NCC-karsinnat ja esityskisan, mikä tuli esille lauantaina positiivisena yllätyksenä, paikkalippujono oli nimittäin taas aika pitkä.

NCC-kisoista jäi tänä vuonna vähän tasapaksu olo, yksikään esitys ei ainakaan minulle noussut erityisesti muiden yläpuolelle. En etukäteen osannut oikein arvata voittajaa mutta ymmärsin tuloksien jälkeen että miksi näin, onnea Vivilan! Esityskisa oli tunteiltaan monipuolisempi, kun lavalla nähtiin tunnelmaltaan niin monenlaista esitystä. Tykkäsin kaikista esityksistä ainakin jonkin verran, ja nyt arvasin ketkä kaikki palkitaan. Rintamasuunnan voitto ei ollut mikään yllätys, liikkeet eivät olleet ihan puhtaat mutta tunnelmaa oli sitäkin enemmän. Muistan naureskelleemme sille, kuinka tämän kerrottiin olleen kaikkein isoin ryhmä ja lavalla näkyi aluksi kerrallaan "vain" viisi ihmistä, mutta sitten niitä sotilaita alkoi vain ilmestyä molemmin puolin lavaa... :D Haluaisin voittajakolmikon lisäksi ihastella Love Letter-esitystä, voi sitä eläytymisen määrää!

A: Kisan jälkeen menimme syömään ja kuvaamaan Karutaa, sillä tästä asusta ei ollut vielä yhtään kuvia. Saimmekin muutamia kivoja kuvia ja nyt tämänkin asun voi laittaa kaappiin lepäämään ja odottamaan tulevaa.

ennen kuvien ottoa..

kuvien jälkeen

Sain vihdoin Karutasta toivomanlaisiani ruokakuvia. Tietty olisi vielä kiva saada makeis/leivonnaiskuvia mutta tämäkin on hyvä! Karuta on hankala hahmo koska minulla on isot silmät joita ei oikein saa näyttämään utuisilta ilman että näytän narkkarilta.

ermagerd feeed

inhorealismia

Kuvattuamme ja syötyämme siirryimme vielä läheiseen ostoskeskukseen ottamaan muutamia kuvia. Kuvista kiitos Kingschairille! Kuvien jälkeen vaihdoin siviileihin.

M: Voi kun minä niin monet asiat tekisin tuossa mekossa nyt toisin.. Ainut huono puoli tässä kuvaussessiossa oli, että unohdimme täysin viikonlopun ainoan kiinnostavan ohjelman cossikisojen lisäksi eli poseerausluennon. Tyhmä pää ja niin edelleen, toivottavasti jotain vastaavaa järjestetään joskus myöhemminkin.

A: tälläkin kertaa ainoat lootit ruokalootin lisäksi kasaantuivat minulle. Kävin törsäämässä myyntipöytäsalissa sen verran, että ostin kahdet sukat, yhden Kancolle-minijulisteen ja Sanmagumo-circlen manga aika kimalle-ruokadoujinin.

oh yaoi-guy

M: Tämän vuoden Traconin oli kokemuksena vähän lättänä. Yksi iso tekijä oli jo vähän Desuconissakin vaivannut kiinnostavan ohjelman puute, mutta asiaan vaikutti myös se, että vietimme ison osan lauantaista aika tiukasti takahuoneessa (oma vika mutta harmitti silti, mahdollisella ensi kerralla ollaan sitten viisaampia). Olisin ehkä kuitenkin odottanut jotain enemmän, edellisinä vuosina kun Tracon on ollut yksi vuoden parhaista tapahtumista ja nyt jäi vähän valju olo. Noh, jospa loppuvuoden pienemmät tapahtumat auttavat antamaan tämän vuoden tapahtumista positiivisempaa yleisfiilistä.

A: Yleisesti coni oli omalta osaltani vähän liian hektinen kun olin ottanut kisaamis- ja työntekonakin. En myöskään ehkä oikein pitänyt siitä että minulta jäi ns. coni sivu suun kun olin kokoajan jossain muualla. En myöskään ihan täysin allekirjoita traconissa tapahtuneita muutoksia, eli sitä että sorsapuistossa on räimekonsertteja tms ja se oli ainoa näkyvä muutos lipun hinnan noustessa. Conista jäi vähän plääh mutta onneksi oli kavereita-fiilis. Jos olisin menossa yksin johonkin coniin voisin harkita taas töissä olemista mutta olen ehkä kuitenkin enemmän conikävijä- kuin tekijä. Kaiken kaikkiaan tämä Tracon oli ihan jees-tier kokemus ja se riittää. Seuraavaksi kaukaisuudessa siintävät cosplayn sm-kisat ja Desutalks.. mutta nyt pidetään tämä loppukuukausi lomaa cosplaysta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin:

-Anakichi

~ Mischiefzero

P.S. Miksi coneissa roskikset näyttää tältä?? Conikävijöille voisi vuokrata ison roskalavan jonne viedä roskansa, sillä tätä näkyi n 2 km säteellä conipaikalta D:< t Anakichi