lauantai 9. joulukuuta 2017

Pinkkiä idolipöffiä

Kuten klassisesti aina käy, jäi tämänkin postauksen kirjoittaminen ajan virran alle. Nyt kuitenkin on käynyt niin että postauksia on jonossa miljoona ja se asia korjaantuu vain kirjoittamalla!

On siis aika sukeltaa taas kerran idolihöttöön ja muistella että mitäs sitä tulikaan Mayun kanssa tehtyä.

Olin siis päättänyt aika viimevuoden alulla että haluan Mayun nimenomaan Traconiin. Miksi? Sitä en tiedä. Olin myös päättänyt että teen Mayun ihan itse () Eli ompelen ja teen muutkin työt joita Mischiefzero yleensä meidän kokoonpanossamme hoitaa. Mayun aloittaminen jäi myöhemmäksi kuin olin suunnitellut, mutta kuukausi oli tarpeeksi vastoin pelkojani. Sain cossin valmiiksi ennen Traconia eikä tarvinnut stressata siitäkään asiasta.

Alunperin suunnittelin myös meneväni Yukiconiin kisaamaan Mayulla mutta päädyin droppaamaan kyseisen suunnitelman koska kisa-asiat menivät vähän uusiksi ecg:n takia.

Tässä kuitenkin jonkinlainen koontipostaus siitä mitä kaikkea Mayuun sisältyi.

Ihan ensimmäinen asia jonka hoidin olivat kengät. Tilasin kengät ebaysta melkein puolitoista kuukautta ennen muun cossin aloittamista koska kyseessä olivat senverran korkeat pumpit että piti muistutella kehoa siitä miten niillä liikutaan.

tappoihanat ja tappokivuliaat
Kengissä ei ollut paljoa tekemistä koska ne olivat todella lähellä refrenssikuvaa. Piti vain ommella ja hotfixata muutama pieni yksityiskohta paikoilleen. Aloittelin myös Mayun koruja ennen muuta, sillä motivaationi lähtee etenemään kun teen ensin jotain mitä osaan, eli juurikin kaikkia pieniä koruja (ja periaatteessa kaikkea muuta kuin ompelua, heh)


 



Päädyin käyttämään koruissa ja asussa värittömiä akryylipisaroita, koska en löytänyt tarpeeksi isoja pisarahelmiä. Mayun pikkurillisormus on ehdoton lempiyksityiskohtani tässä designissä ja olen iloinen että sain sen kivannäköiseksi. Korvikset ja sormuksen rusettiosio on tehty silk clay-massasta ja rusetin sydän oli valmis puinen sydämen muotoinen palanen.

Jännitin mekon aloittamista niin että korut saivat pitkään oleilla valmiina laatikoissaan ennenkuin aloitin itse ompeluhommia. Deadlinenäni toimi Mayun syntymäpäivä, joka olikin sopivasti juuri ennen Traconia.

Olin myös arponut mekkokankaita koska Mayun mekossa on hyyyvin hennon vaaleanpunainen, melkein valkoinen kangas. Alunperin halusin tehdä koko mekon kauniista hyvälaatuisesta mekkosatiinista, mutta koska väriä ei löytynyt, päädyin tekemään ns yläosan (miehusta+päällihelma) popliinista. Materiaalivalinta johtui osin siitä, että painotin väriä ohi materiaalin. Kun popliini saapui, olin jo tietoinen että esimerkiksi yläosa pitää tehdä kaksinkertaisena ettei kangas kuulla läpi. Olin myös todennut etten lähde värjäämään Mayun asussa näkyviä laventelinvärisiä liukuvärjäyksiä asuun, mutta kuinkas sitten kävikään...

Esimerkiksi noissa irtopusihihoissa näkyy kyseinen liukuväri



Värjäsin helman ja irtohihat ja myös miehustan keskikappaleen. Ja koska en koskaan löytänyt oikeanväristä pitsiä, jouduin värjäämään myös sen itse. Laventelin kanssa kaikki meni hyvin ja väristä tuli täydellinen. Pitsin kanssa väristä piti tulla hento lohen tai korallinpunainen, mutta keittoväri olikin tujumpaa kuin luulin ja pienemmälläkin annoksella pitsistä tuli.. Noh, oranssia.


Jouduinkin sitten sävyttämään asun muutkin alunperin korallinväriset osat niin, että värjäämäni pitsi ei kirkuisi väriloistoaan yksin.

Pitsi kuului asun alempaan hameeseen, jonka sitten tein siitä alkuperäissuunnitelman mukaisesta satiinista. Näin jälkikäteen kaduttaa etten tehnyt helmoihin keräystä myös alareunaan, mutta onneksi asu oli kokonaisuutena niin kiva ja refrenssin mukainen, että tämän asian puuttuminen ei sinällään häirinnyt kokokuvaa. Tiesin myös alusta asti että haluan Mayun asun olevan juuri sitä miltä se näyttää: mekko. Ei yläosa ja alaosa. Röyhelsin värjätyn kankaan kiinni ylempään helmaan ja yhdessä kokonaisuudessa edes oranssi pitsi ei häirinnyt. Sitten tajusin että ylemmästä helmasta puuttuu reunasta punainen nauha ja olin tosiaankin kiinnittänyt rypytyksen jo helmaan. Pieni tuskan parahdus (heh) siinä pääsi ja ompelin sitten nauhan päällitikillä kiinni koska sisäsaumavarat oli jo saumuroitu.



perkele.
Yläosa oli minulle se vaikein ja pelottavin osa koko asussa, ja teinkin mm peppurusetin ennenkuin edes uskalsin ajatella sen aloittamista. Halusin rusetista tälläkertaa kirjaimellisemman version kuin yleensä, joten ompelin kankaan oikeaan muotoon leikatun softiksen päälle. En ehkä aio tehdä näin kirjaimellista tulkintaa rusetista uudelleen, mutta tuli siitä ihan hauskan näköinen.





Yläosan kanssa ongelmaksi osoittautui jälleen kerran istuvuus. Minulla on todella vahva rinnan kaari, joka on aina jotenkin vain todella hankala toisintaa kaavaan ja kankaalle. Kaventelujen ja sisäänottojen jälkeen kuitenkin sain (Mischiefzeron ihanalla avustusella) yläosan istumaan hyvin. Stressasin myös sitä että kyseessä on olkaimeton mekko, jotka eivät kuuluisasti pysy ylhäällä kovin hyvin. Olin toiveikas kun pelkkä yläosa sitten olikin aika napakan tuntuinen päällä, mutta kuten hieman pelkäsinkin, helmojen paino veti mekkoa alaspäin päälläni.



Toinen hankaluuksia aiheuttanut osio oli yläosan pääntielle tuleva organza-kangas. Organza on hankalaa ommella ja se on todella herkkää ja purkautuu nopeasti. Tein pääntien ja siihen tulevan rusetin organzasta ja poltin sen reunat tulitikuilla ettei se purkaudu. Tein myös elämäni ensimmäisen pussisauman jonka tekemisessä Mischiefzero opasti minua. 


voittajafiilis.jpg
Ainoa asia mikä yläosassa jäi oikeasti harmittamaan oli se, että saumat eivät kohdanneet täysin takana jonkin tekemäni leikkuuvirheen takia.

perkele 2: Perkeleen paluu
Olin tehnyt rintapielen rusettiin tulevan sydämen aiemmin toiseen cossiin, joten nyt se sai vain päälleen uuden maalin ja lakan.


Kun organza-asiat olivat koossa kiinnitin erikokoisia strasseja niihin saadakseni aikaan Mayun pääntien kimalle-efektin. Kiinnitin myös mekon helmat yläosaan kiinni.


ilman alushametta
alushameella
Ompelin irtopussihihat ihan vain kahdesta suorakaidekappaleesta joihin tein kuminauhakujat ylös ja alas. Liukuvärjäys oli osunut juuri oikealle kohdalle hihaan tulevan rypyn kanssa ja näytti tosi kivalta!


Kutsuin niitä "allipusseiksi"
Lopulta oli vuorossa enää hanskojen joustavasta kankaasta ompeleminen ja pienten yksityiskohtien kiinnittäminen helmaan. Mayun designissä helman etuosassa kulkeva ristikkäin menevä silkkinauha on epäsymmetrinen, mikä aiheutti päänvaivaa mutta pari aputikkiä siellä täällä auttoivat senkin paikallaan pysymisessä. Hanskoja en enää halua tehdä mistään muusta kuin joustavasta kankaasta, koska tämähän toimi aivan täydellisesti!



Mekosta tuli kokonaisuutena tosi kivan näköinen ja mielestäni se kestää jopa rinnakkainvertailun alkuperäisen kanssa.

 

Opin tätä asua tehdessä muutamia uusia asioita ja pääsin käyttämään monia eri tekniikoita. Olen myös ylpeä siitä että sain taas tehtyä näin yksityiskohtaisen asun itse enkä tarvinnut paljoa apua Mischiefzerolta. Cossi-itsevarmuus nousee! Olenkin nyt tekemässä jo tämän vuoden traconiin jälleen idolityttöpukua ihan itse  (™)


Siihen asti näihin kuviin ja tunnelmiin

-Anakichi

tiistai 31. lokakuuta 2017

Kurpitsaöveri-postaus joka kiilasi jonon ohi.

Hei ja hyvää Halloweenia! Kuten huomaatte, traconpostauksen jälkeen ei tullutkaan wip-kuvia Mayusta tai muitakaan shoottikuvia! Ei hätää, ne tulevat kyllä.

Sen sijaan tein itselleni simppelin halloween-cossin kauden hengessä ja tässä on tulos!

Näihin kuviin ja tunnelmiin

-Anakichi













lauantai 7. lokakuuta 2017

Tracon 2017 - jonotuksen taikaa



M: Hei hoi, kaikkien suureksi yllätykseksi Tracon-postaus pääsi vähän enemmänkin venähtämään. Joten tässä olisi. Wip-postaus Anakichin idoliprojektista ja jotkut photoshootkuvatkin on tuolla varastossa, joten jospa sitä seuraavaa postausta ei joudu odottamaan kovinkaan montaa viikkoa. Oma roolini tässä conissa oli olla suurimmalta osin olla kameran takana ja shoottikuvat tässä postauksessa ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta minun ottamiani. Oma cossini jätettiin tällä kertaa kuvaamatta, oli tärkeämpiä cosseja kuvattavana. Ja cossi oli roskaa.

A: Tämän vuoden Tracon oli kokemuksena virkistävän erilainen koska en ollut pitkästä aikaa töissä ja koska kokeilimme yöpymistyylinä AirBnB-asuntoa. Molemmat päätökset olivat yllättävän hyviä!
Lähdimme Traconiin jälleen kerran jo perjantaina ja pääsimme aivan iltamyöhällä perille majoitusasuntoomme. Oli hämmentävää yöpyä jonkun vieraan ihmisen asunnossa mutta siihenkin tottui aika nopeasti. Perjantai-iltana virittäydyttiin conitunnelmaan katsomalla Death Noten jenkkiversiota ja suuttumalla siitä.

M: Paska leffa, ei enää ikinä. Majoitustyyylinä AirBnB oli vähän vieras mutta toimiva, lompakkoystävällisempi verrattuna hotelliin ja reilun viiden minuutin automatka ei ollut ollenkaan paha. Eli ei huono, varsinkaan jos vertaa edellisen vuoden vinoon mökkiin.

A: Lauantai starttasi vähän myöhemmin kuin olimme suunnitelleet ja kun pääsimme Sorsapuistoon, satoi vettä ja oli todella kylmä. Onneksi lipunvaihto onnistui tänävuonna tosi nopeasti ja emme joutuneet värjöttelemään ulkona kauaa. Kun olimme saaneet liput riensimme katsomaan conin ainoaksi ohjelmaksemme jäänyttä pukuvuotoa.



M: Olimme paikalla vähän yhdentoista jälkeen ja mietimme, että viitsimmekö mennä katsomaan jo alkanutta ohjelmaa. Tämä ei loppujen lopuksi muodostunut ongelmaksi, koska ohjelma alkoi reilusti myöhässä ilmeisesti teknisistä ongelmista johtuen. Ohjelma jäikin tyngäksi ja aiheita oli vain kaksi. Olen itse nähnyt kolme Pukuvuotoa, ja tämä oli näistä näkemistäni kenties huonoin. Ohjelma oli henkilökohtaisesti ihan viihdyttävä, mutta nojasi ehkä vähän liikaa sisäpiirivitseihin ja osa siitä hauskasta saattoi jäädä asioista tietämättömälle auki. Itselle jäi myös hieman takaraivoon sellainen tunne, että olisin kuullut samoja juttuja joskus aikaisemminkin...?

A: Traconia vaivasi tänävuonna kärjistynyt ahtaus ja jonotus sään ollessa huonompi kuin edellisinä vuosina. Jouduimme jättämään molempina päivinä kiinnostavaa ohjelmaa käymättä koska oli mentävä jonottamaan cossikisalippuja. Minusta on todella typerää että ihmiset jonottavat kisaan lippuja ulkona n tunnin ennen lippujen jaon alkua. Lippuja riittää Traconissakin lähes aina kaikille halukkaille. Aloittamalla jonotuksen ihan liian aikaisin ihmiset aiheuttavat sen että kun lipunjako alkaa, jono kiemurtelee sorsapuiston nurmikolla satoja metrejä.

M: Porukkamme lippujonotuksesta vastasi tänä vuonna minun lisäkseni Kingschair, koska Anakichin kengät olisivat ilmastoineet Sorsapuiston nurmikkoa vähän turhan tehokkaasti. Onneksi sää ei ollut ihan niin surkea kuin saapuessamme, vaikka vähän vettä tihuttikin.

jonoväsyä?
A: Loppulauantaita vietettiinkin sitten erinäisissä paikoissa kuvailemalla Mayua ja likaisina hengailijoina, kunnes tuli aika siirtyä katsomaan cossikisoja. Esitysten taso oli miellyttävä ja muutamia harmillisia teknisiä ongelmia lukuunottamatta kisa sujui hyvin. Ainoa miinus tulee oikeastaan siitä että taas kerran yläparven ovia ei avattu ajoissa ja ihmiset alkoivat päästä sisään vasta ensimmäisen ja toisen esityksen välissä ja aikana. Me onnekkaat saimme huonosta jonopaikastamme huolimatta paikat etupermannolta mutta silti tässä asiassa voisi tsempata, onhan se jo tapahtunut nyt kahtena vuonna peräkkäin.



Kisan jälkeen vain istuskelimme ja juttelimme tuttujen kanssa. Kiinnostavia ohjelmia oli kyllä katsottu etukäteen, mutta niihin meneminen vain jotenkin jäi. Itseäni ainakin jäi jälkikäteen vähän harmittamaan se ettei sitten mentykään mutta olin itse osana siihen. En ottanut tyhmänä ja uhmakkaana muita kenkiä kuin Mayun tappopiikkarit ja päivän mittaa se osoittautui enemmän ja enemmän virheeksi ja ilman kenkiä istuskelu houkutti enemmän kuin esimerkiksi myyntipöytäsali tai edes luennolle kävely.

M: Oma henkilökohtainen ongelmani on, että hyvin harvoin jaksan enää viiden-kuuden jälkeen conipäivänä lähteä luennoille, vaikka ohjelma olisikin mielenkiintoinen. Jäi siis naurettavat pahikset kokematta. Olen toisaalta ihan okei tämän kanssa, tuskin olisin saanut ohjelmasta juurikaan irti ja kavereiden kanssa juttelu on mukavaa.








Kun kuskimme selvisi amv-kisasta pois (venähtikö sekin yliajalle vai luulenko vain?) kuvasimme vielä hänen Medusa-cossinsa ja suuntasimme siltä päivältä pois conista. Asunnolla katsottiin Shrek-elokuvaa, syötiin kunnolla ensimmäisen kerran koko päivänä ja mentiin jopa maate aikaisemmin kuin yleensä.






lauantai-illan tärkeä viesti jonka joku oli jättänyt pöydille
Sunnuntaina oli vuorossa hurjasti odottamani paricossi Kingschairin kanssa. Pop team epic-asut oli helppo riipaista päälle nopeasti ja kaikki tuntui ja näytti hyvältä. Pääsimme myös aika nopeasti oikeaan tunnelmaan.



M: Poputepipikkujen kuvaaminen oli kenties hauskinta kuvaamista vähään aikaan, koska nämä olivat täydelliset perseilycossit ja mahdollisti hyvin erilaiset kuvaustilanteet kuin yleensä. Ja tulihan niitä kuvia otettuakin. Shoottimista tapahtuikin pitkin päivää aina kun keksittiin jokin tilanne, mistä ottaa kuva.












A: Sunnuntain kisoissa odotin eniten hall cosplayta. Kisataso oli taas hyvä mutta hall cosplayn musiikin puute kiusaannutti minua ja monia muitakin. Ei näin. Olisin ollut kisaajana lavalla varmaan todella kiusaantunut koska ison osan lavafiilistä tuo taustamusiikki. Minua myös häiritsi että vaikka kyllä, väliaikaesitys oli upea, jopa juontajat tuntuivat odottavan sitä enemmän kuin itse kisoja. Kisat tuntuivat vähän "tässä kisat että päästään KAIKKIEN odottamaan väliaikashowhun" meiningiltä välillä ja se jäi ainakin katsojana harmittamaan. Ilmeisesti halliin oli scoutattu kisaajia jo edellisenä lauantaina, mihin en ota enempää kantaa kuin: Jos on kehotettu tulemaan huomennakin näyttävässä asussa ja tehty kuitenkin valinta sunnuntaina, asia on ok. Jos cossaajaa on pyydetty lauantaina tyyliin "hei haluatko huomenna hall cosplayhyn" not cool. Ihmiset ovat kuitenkin saattaneet suunnitella cosplay-lineuppinsa sen mukaan milloin hall on ja olisi itseänikin turhauttanut kuulla sunnuntaina Mayussa että halliin oli valittu jo lauantaina kisaajia. Onneksi en päätynytkään tähtäämään kisaan

M: Kisan jälkeinen aika menikin sitten lähinnä kuvailussa ja hengailussa, ennenkuin nappasimme Mittensittenin mukaan omista shooteistaan ja lähdimme ruokailun kautta ajamaan takaisin kohti Helsinkiä.
Tämän vuoden Tracon oli omalta kohdalta aika meh. Iso syy miksi lähden enää Tampereelle on kuvausympäristö ja arvokisat, muuten con on jättänyt jo pari vuotta vähän kylmäksi. Lähden luultavasti ensi vuonnakin näiden kahden asian takia, mutta saa nähdä, mitä ohjelmaa sitä itse keksisi aikaa kuluttamaan.
Ja saatan edelleen olla vähän katkera ettei tänä vuonna ollut parikisaa.

testattiin ravintola Tuhto 


A: Yleisellä tasolla Tracon oli ok con. Vähän samat fiilikset kuin yllä, mutta tänävuonna kiinnostavaa ohjelmaa olisi ollut, ei vain tullut käytyä. Frostbite siintää vielä rauhoittavan kauakana mutta uskon että siihen liittyen onnistuttaisiin kunnostautumaan postailussa. Seuraavana vuorossa vielä yksi photoshoot ja Mayu-postaus. Stay tuned.

Näihin kuviin ja tunnelmiin








-Anakichi

~ MischiefZero