Sahanpurua ja kultapölyä

Hei jälleen! Olen edistynyt! Sain molemmat proppipohjat tehtyä, sekä maalailtua ainakin toisen lähes lopulliseen muotoonsa.

Kuumaliimapistoolin mystinen katoaminen on hidastanut minun töitäni melko suuresti, ja muitakin ongelmia tuli eteen. (Esimerkiksi spraymaalipullo ei toiminut joten minun piti mennä ostamaan uusi, ja eksyin metsään sitä tehdessäni.)

Mrshighandmighty on löytänyt Marisa-hattuni, muttei kuumaliimaa aloittaessani tekstin kirjoittamisen..

Mutta nyt itse asiaan, kuvia!

Aloitimme isäni kanssa  viikatteesta. Ostin harjanvarren Clas Ohlsonilta ja etsiskelin hyvää materiaalia terään. Aioimme ensin tehdä sen vanerista, mutta löysin vanhan veneemme pleksi-ikkunan ja kysäisin josko sitä voisi käyttää.

Ja kyllähän sitä voi.

Viikate omistajansa käsissä.

En tajunnut ottaa kameraa mukaani isäni luo, joten saatte vain kootusta viikatteesta kuvia. Terässä näkyvät permanenttitussilla tehdyt hahmotelmat.

Leikkasimme pleksistä terän muotoisen palan muotosahalla, hioin palasen reunat ja kulmat ihan tavallisella hiomapaperilla niin, etteivät ne viillä sormia ja kurkkuja auki kun siihen kosketaan.

Harjanvarteen  leikattiin lovi, johon terä sovitettiin. Keksin, että meillä oli takapihallamme putkea, jota olen käyttänyt useammassakin propissa. Leikkasimme sen yhden puolen halki, ja kiinnitimme sen paukuttamalla kiristämään terää kiinni puun väliin. Lopuksi varteen porattiin reiät, joihin laitettiin ruuvit joiden liikapäät leikattiin irti.

Camo

No camo

Seuraava vaihe oli maalaaminen. Ostin auton pohjamaalia, joka on mukavaa tummanharmaata, sekä hopeamaalia, jolla teen komachin viikatteen terän aaltomaisen kuvion.

Tällähetkellä terä on kuivamassa parvekkeella. Ja koska parvekkeella ei ole kunnon ilmastointia, diy ilmastointi kehitettiin, ettemme tukehtuisi höyryihin.

Lapset, muistakaa asiallinen suojavarustus spray-maalatessa!

Do it your self-tuuletus/ilmanvaihto

Sain myös Shikieikin Rod of Remorsen tehtyä, vaikka meinasi olla ongelmia oikean/symmetrisen kulman saavuttamisessa. Kunhan näette kuvan, voitte nauraa sille miten en osaa.

Kyseessä on siis laudanpala.

Eikin kepukassa on kohokuvioina mustia.. noh, kuvitoita, joten en alkanut laiskuuttani kaivertamaan puuta, vaan päätin tehdä pinnan kuviot reikinä softikseen, jonka kiinnitän kepin pinnalle. Maalasin ensin tasaisen pinnan mustalla Deco-akryylimaalilla, ja kun se oli kuivanut, maalasin loput saman merkkisellä kultamaalilla.

(Välikommentti: kuumaliimapyssyä ei ole löytynyt, mutta viereeni sängylle on kasaantunut mystinen kasa usb-johtoja, asiaa tutkitaan.)

maalailua

Nyt sekin siis odottaa, että saisin kuumaliimattua tuon softiksen kepukkaansa.

Tein myös Komachin vyön kolikon. Käytin siihen Fimo soft-massaa, jonka kovetin mikrossa. Muottina käytin muovimukia ja isäni mystisistä kätköistä löytynyttä asiaa, jolla sai tehtyä neliön. (Ei, en tiedä mikä se oli, mutta se oli pieni ja näytti jonkin elektroniikkalaitteen osalta. Go figure.)

Kultamaalia, kultahippusia ja fimo-lakkaa

 Joudutte jälleen olemaan ilman maalaamatonta versiota. Noin läheltä katstottuna kolikko näyttää melko kovia kokeneelta, mutta en ole ihan varma, onko se sen viehätystä vai vain huono asia.

Maalasin kolikon Decon kultamaalilla, ja tuputtelin siihen Fimo-kultapulveria päälle. Pulveri oli niin hienojakoista, että kun sitä pölähti ilmaan, se tarttui ilmassa leijaileviin pölyhiukkasiin, ja se kimalsi ilmassa auringon osuessa siihen. Taikuutta!

(Lämpenee: yksi kuumaliimapuikko löytynyt.)

Upea kiinnitysmekanismi.

Lopuksi kiinnitin kolikon vyöhön ja siinä se sitten olikin. Edessä olisi seuraavaksi (kuumaliimapyssyn löytyessä) Eikin kenkien rusettien kiinnitys, kenkien lankkailu, ja maalaushommien jatkaminen.. Myöskin Komachin ponnarit pitäisi tehdä.

Ompelurintamallakin on tapahtunut asioita eilettäin.

Kyllä täällä todistettavasti jotain tapahtuu...

Garupan-cossiini on syntynyt hattu!

Hattu näyttää hurjan pieneltä polvellani

Sen lippaa pitää vielä muokata, ja siitä puuttuu miljoona yksityiskohtaa, mutta siinä nököttää. Tutorial täällä.

Minä stailailin ja sovittelin Garupan-peruukkiani ja nyt vihdoin näette sen päässäni:

piilossa kameran takana...

Peppi-pitkätossu.. Eikun.

Itsetutkiskelun jälkeen totesin, että tämä saa kelvata. En ole extreme-peruukkistailaaja, enkä ole saanut tätä paempia töyhtöjä aikaan.. Saatan vielä päätyä Ragettamaan ja yrittämään stailausta uusiksi, mutta tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen lopputulemaan..

 Nyt sukellan takaisin liuottimensekaiselle parvekkeelle ja maalaan toisen puolen viikatteesta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

-Anakichi

(Kuumaliimapyssyä ei löydetty tekstin päättymiseen mennesä.)