Kevät on edennyt jo pitkälle ja kesän ensimmäiset tapahtumat odottelee jo vajaan viikon päässä. Ja vaikka tässä välissä on ehtinyt olla montakin tapahtumaa, niin käydään vielä muistelemassa talven kylmyyttä Frostbiten muodossa.
A: Välissä on tosiaankin ollut kaikenlaista ja päivitys on venynyt aivan liian pitkään. Yuki (jossa kävimme) ja myös Umicon (jossa emme käyneet) ovat tosiaankin takanapäin mutta Frostipäivitys (ja yleinen ecg-cossipäivitys) ovat jääneet odottelemaan. Mutta nyt olisi aika muistella taaksepäin Desucon Frostbiteä. Jännittikö tapahtuma enemmän kuin normaalisti?
M: No kyllähän se jänskätti ihan hirveästi, varsinkin kun cossien tekeminen venyi tutusti aamutunneille ja proppien kuljettaminen julkisissa oli välillä varsin tiukkaa. Matkasimme Lahteen jo torstaina, tavoitteena välttää ylimääräisten jännitysmomenttien muodostuminen perjantaille.
A: Perjantaina emme cossailleet eikä tälle päivälle ollut oikein erityistä agendaakaan, sillä seuraavan päivän kisahommat jännittivät senverran ettei oikein osattu olla. Kyhäsimme kokoon jonkinlaisen squad-lookin ja se riitti.
Avajaiset olivat mahtavat ja tatakai-shown ensimmäinen osa oli mielestäni oikein muikea. Etukäteishypetys ehkä jälleen tappoi tunnelmaa, mutta esitys oli hieno siitä huolimatta. Kävimme myös jälleen uudelleensyntyneessä desuloungessa, jonka tämänvuotinen ratkaisu ei miellyttänyt ainakaan meidän seuruettamme. Jono oli pitkä ja omaan mieleeni loungessa ennen soinut pehmeä jazzahtava musiikki on ollut parempi kuin tämänvuotinen puheohjelma.(vaikka aihe oli hyvä, erityisesti niidelillä.)
Otimme muutamia juomia ja suuntasimme takaisin majoituspaikkaamme, jossa kisajännitys iski minuunkin niin vahvasti että nukuin perjantain ja lauantain välisenä yönä vain noin 4 tuntia. Lauantaiaamun ratkaisuksi päätetty "meikataan vaan ja puetaan cossit vasta bäkkärillä osoittautui tiettyyn asti hyväksi ideaksi.
 |
| babbun eka kisa ja meni mokoma sijoittumaankin! Onnea Moonie :3 |
Bäkkärille saavuimme vähän kahdentoista jälkeen, minkä jälkeen alkoikin armoton pukujen pukeminen ja lavasteen kokoaminen, ja olimmekin valmiina tuomarointiin just eikä melkein ajoissa.
A: Kun yllä mainittiin "armoton pukujen pukeminen" ja se että olimme valmiina "just eikä melkein" niin on pakko mainita pari asiaa bäkkäriltä. Tälläkertaa asiat ovat osittain tapahtumasta riippumattomia. Pukkareita oli vain yksi, mikä ei itseäni haitannut, vaihdoin jopa cossin päälleni käytävällä. Syy miksi laittautuminen jäi ihan hilkulle ei ollut ajassa. Meillä oli kuitenkin 1,5h aikaa ennen tuomarointia. Syy oli se, että eräät kisaajat varasivat ensin aiemminmainitun pukuhuoneen kokonaan itselleen. (He myös veivät todella ärsyttävästi tilaa KAPEALTA KÄYTÄVÄLTÄ metallisella vaaterekillä jossa ei ollut renkaita.) Ja pääsimme silittämään asumme todella paljon myöhemmin kuin olimme ajatelleet. Vedin hännät päälleni kirjaimellisesti kun yksi mammoista tuli kertomaan että tuomarointiin on 5min. Siinä ei pahemmin enää ehtinyt jännitellä tuomarointia kun ahdisti enemmän että onko koko asu edes päällä :D
M: Minua tuomarointi jännitti ihan hirveästi, koska olin ihan varma että unohdan sanoa kaiken mitä olin alnperin suunnitellut sanovani. Ja kyllähän sitä pari asiaa tuli unohdettua, mutta osasin kuitenkin sanoa ne kaikkein tärkeimmät asiat. Tuomaripalaute oli yksi isoimmista syistä, minkä takia lähdimme edes kisaamaan, ja palautteessa tuli esille juuri niitä asioita mihin itsekin kiinnitti huomiota, mutta myös kehitettävääkin löytyi mukavasti.
A: Tuomaroinnin jälkeen oli tarkoitus päästä lavaharkkoihin ja meidät päästettiinkin odottelemaan omaa harkkavuoroamme lavan sivuun. Olikin hämmentävää nähdä että meitä ennen harjoituksissa ollut henkilö ei ollut edes vielä päässyt harjoittelemaan koska häntä ennen harjoittelevat henkilöt olivat myöhässä ja odotteluksi sitten meni. Onneksi kaikki meni lopulta ihan hyvin ja muutamaa valohommaa ja ääniraidan klippaamista lukuunottamatta meidän harjoituksemme menivät nappiin!
Palasimme bäkkäröinnin jälkeen conialueelle pyörimään ja maistelimme mm ihanan ruokakojun herkullista leipää purilaisen muodossa. Vietimme ajan jutustellen ja istuskellen koska ainakin itse olin niin kisavirittyneessä tilassa etten olisi osannutkaan oikein conitella.
M: Ja yhtäkkiä kello olikin jo puoli kuusi ja piti palata takaisin bäkkärille laittamaan Anakichille häntiä kiinni ja aloittamaan jonojännittämistä. Ehtihän siinä jonottaessa kuvitella mielessä jo kaikki mahdolliset uhkakuvat, mutta kun oma taustamusiikki alkoi soida ja pääsi hyppelemään lavalle, niin ainakin omalla kohdalla kaikki se jännitys oli poissa. Esiintyminen oli hirmuhauskaa, kaikki meni putkeen ja jälkeenpäin saatujen kommenttien perusteella tarinakaari oli tarpeeksi selkeä myös katsojille, mikä oli kenties suurin jännitys tältä osalta. Ainut miinus omasta mielestäni tulee parista valoväärinymmärryksestä valomiesten ja meidän välillä, mutta tälle ei nyt voinut mitään eikä esitys mennyt sen takia piloille.
A: Kisahetki meni juurikin hetkessä ohi, jokainen reaktio yleisöstä tuntui todella hyvältä, varsinkin kun ne osuivat oikeille kohdille (naurut oikeisiin gageihin yms) Esityksen kohdassa jossa Mischiefzero heittäytyy pyytämään minulta anteeksi hän jopa löi päänsä niin kovaa kolahtaen lavaan että pelkäsin tosissani että hän ei joko nouse ollenkaan tai nousee verissä päin. Näin ei onneksi käynyt. Musiikkimme klippasi yhdessä kohtaa, mikä ei onneksi häirinnyt muuten, kuin että emme ymmärrä missä kohtaa klippaus siihen eksyi, sillä vielä lähettäessämme videota dropboxiin ja sieltä katsoessamme kaikki toimi oikein. Myöskin tosiaan lopetusvalot menivät oikein harkoissa mutta esityksessä hieman liian etuajassa. Osittain se johtunee siitä että emme ehtineet harkoissa antaa mitään sanottavaa valoista, koska ehdimme vetää esityksen kahdesti ja odottelimme tekniikan teknisiä ongelmia niiden välissä.
Videolta katsoessa olen mielettömän ylpeä siitä että esitys on päätynyt todellisuudeksi bussimatkalla musiikkia kuunnellessa päähän pälkähtäneestä versiosta. Saimme myös kisasta raahautuessamme metsähallissa täysin tuntemattomalta tytöltä todella sydäntälämmittävän palautteen jossa hän kehui esitystämme suosikikseen ja sanoi pitäneensä tarinasta. Meinasi päästä itku.
M: Ymmärrettävistä lauantai-iltana ei jaksanut lähteä enää yhtään minnekkään ja kisastressin lauetessa unikin tuli varsin nopeasti. Sunnuntai meni aikalailla koomaillessa, Anakichi ja Kingschair heittivät päälle jo Traconissa nähtyä Pop Team Epiciä. Mutta kaikki ei ollutkaan kuin aiemmin...
A: Sunnuntaina olimme tosiaan Popuko ja Pipimi mainostamassa omaa merchiään. Tein minulle ja Kingschairille paidat toistemme kuvilla ja saimmekin ihmisissä huvittuneita reaktioita aikaiseksi. Sunnuntai oli koomapäivä ja enemmän conituspäivä. Rahaakin ehdittiin polttaa jonkun verran ja päivä oli kaikin puolin mukava. Saimme myös coniin käsinpiirrettyjä poputepi-lappusia levitelleeltä herrasmieheltä "fanartit" omista tytöistämme ja se lämmitti mieltä!
M: Kaikesta jännityksestä ja stressistä huolimatta Frostbite oli äärimmäisen positiivinen kokemus. Kisaamisesta jäi ylitsepääsemättömän positiivinen fiilis ja kannusti tekemään sitä tulevaisuudessakin, mitä ihmisiltä saaneet kommentit vahvistivat edelleen.
A: Tässä on onneksi nyt vähän aikaa kiriä nämä postaamattomat postaukset ja ottaa kiinni aikataulu, ja ehtiä toivottavasti julkaisemaan cossit jotka ovat tulossa desuun!
Näihin kuviin ja tunnelmiin:
- Anakichi
~ Mischiefzero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti