Pakko on paras inspiraatio

Anakichi on kenties ollut äänekkämpi omasta edistyksestään, mutta en minäkään ole laiskotellut oman asuni suhteen. Tracon kummittelee jo kahden viikon päästä, vatsassa alkaa kutittaa pelkkä ajatus kisaamisesta ja tekemistä riittää edelleen, muttei kuitenkaan ylivoimaisen paljon. Uhosin alun perin, että tähän cossiin teen ihan itse kaikki proppini, mutta loppujen lopuksi Anakichi lupautui auttamaan kun itselleni iski seinä eteen. Ehkä ensi kerralla olen viisaampi, enkä ota proppiprojektikseni näin isoa urakkaa...
Olen koonnut tähän tekstiin kaiken mitä Shoukakuun on tullut tehtyä, kilometripostausta siis luvassa.

Aloitetaan ompelupuolelta. Shoukaku on vaatetuksensa puolesta lähes valmis, ainoastaan sukissa on vielä tekemistä. En ole kamalasti tehnyt perinteisiä japanilaisia vaatteita, joten paita olikin pieni haaste ja vaati hieman säätöä, jotta saisin sen näyttämään kivalta. Punainen irtokaulus oli puolestaan varsin helppo, jonka hurautti kasaan nopeasti. Hame ei valitettavasti ole täysin oikeaoppisesti tehty, mutta minusta se näyttää ihan sievältä noinkin. Helmassa oleva pieni katkoviiva on neulalla pujoteltua villalankaa, ja yllätyin itsekin, miten kivalta se loppujen lopuksi näyttää. Ja jaksoin ommella vyötärönauhankin käsin nurjalta puolelta, kun halusin sievän sauman mutta en päällystikkiä.

Niin kiva sisäsauma. Kuvassa olevat langanpätkät on nyt leikattu pois

Hanskan tein jonkin aika sitten, mutta olin sokeuttani onnistunut olemaan huomaamatta, että siinä oli peukalokin. Korjasinkin tämän ja muistin siistiessäni saumoja, miksi hanskojen tekeminen ei ole edelleenkään mukavaa. Onneksi tässä tapauksessa oli vain kaksi sormea.

Minulla oli taas kerran vaikeuksia löytää sopivia pohjia kenkiin, joten päädyin irroittamaan yksityiskohdat Makin Valentine-kengistä ja käyttämään niitä. Hurja suunnitelmani oli sahata korot irti ja rakentaa ne uudelleen, mutta Anakichi puhui minut ympäri. Kyllä minä vielä joku päivä sitäkin kokeilen...

Tässä vaiheessa teki vähän pahaa.

Päällystin kengät kahteen suuntaan joustavalla polyesterilla, ja olen itse tyytyväinen siihen, miltä kengät tähän mennessä näyttävät. En ollut aiemmin ommellut näin joustavaa kangasta, ja onnistuin tekemään tähän mennessä parhaimman näköiset shoecoverit..ainakin jos ei katso sisäpuolelle. Kenkien proppiosia ei ole vielä aloitettu, mutta sekin on piakkoin edessä.

Päällystetty vs. päällystämätön, on ne minusta varsin kivan näköiset

Päädyin tekemään kaksi päänauhaa, koska en ollut tyytyväinen ensimmäiseen: tajusin nimittäin sen olevan ihan liian leveä. Nykyinen, pienempi nauha näyttää paremmalta ja sopii päähän paremmin kuin leveä siskonsa. Tällä kertaa muistin myös maalata valkoisen ringin keskelle erivärisellä punaisella.

Alkuperäinen vs. nykyinen versio. Ei kaduta, että tein uuden.

Sitten olisikin proppien vuoro, aloitetaan niistä, jotka olen tehnyt itse.

 

Eniten tykkään noista kohdista, jotka näyttävät maalaamattomilta. Kirottu olkoon keittiön lamppu

Rannekkeet olivat ensimmäiset propit, jotka tulivat valmiiksi. Ne on rakennettu softiksesta, puutikuista ja kuumaliimasta. Kiinnitys toimii ranteissa tarranauhalla, ja yllätyin vähän itsekin, miten hyvin ne lopulta toimivat. Rannekkeet rajoittavat hieman enemmän käsieni liikerataa kuin odotin (Anakichin sanojen mukaan en voi bilettää), mutta eivät liikaa ja pystyn kuitenkin toimimaan lähes normaalisti.. Nämä ovat kokonaan valmiina.

Lantiopyssyissä on lisää softista softiksen päälle. Näiden tekeminen oli mahdollisesti mukavampaa kuin rannekkeiden, sillä pääsin kokeilemaan pienten asioiden askartelua. Kiinnitys puolestaan hoituu softispalalla, joka sujahtaa hameen vyötärökaistaleen alle. Olin vähän huolissani koko rakennelman koosta, sillä aloitin tekemisen ennekuin hameen pituus oli tiedossa, mutta osasin arvioida oikein eikä pyssyjä tarvinnut lyhentää. Tajusin myös jälkikäteen, että pyssyt olisi ollut helpompi maalata, ennenkuin kaikki oli liimattu kasaan. Nämäkin ovat täysin valmiit, ja tällä hetkellä ne roikkuvatkin keittiön ikkunassa.

Koska miksi ei.

 

Sukkapyssyjen tekemisestä teki hankalaa se, että ne eivät oikein näy missään niin, että yksityiskohdista saisi kunnolla selvää. Uskon kuitenkin päässeeni tarpeeksi lähelle, ja olen ihan tyytyväinen niiden ulkonäköön. Tällä hetkellä pyssyt odottavat tukikeppiä ja sukkia, joihin ne kiinnittää.

Viini on kaapista löytynyttä vanhaa retkipatjaa. Viini ei ole ihan niin kaunis kuin toivoin siitä tulevan, mutta tällä hetkellä omat taitoni eivät riitä parempaan, joten tällä täytyy mennä. Nauhojen maalauksia täytyy vielä korjata hieman ennenkuin kiinnitän ne lopullisesti toisiinsa. Tämän lisäksi ratkaistavana on myös tasapainokysymys, sillä viinissä itsessään ei ole kamalasti painoa ja nuolet kallistavat sitä liikaa oikealle, eikä siihen kiinitettävä torni tule auttamaan asiaa yhtään. Suunnitelmana olisi tunkea pohjalle jotain painavaa, mutta se jokin on vielä hukassa.

Rintapanssari on samaa patjaa kuin viinikin, pohjamaalauksen on hoitanut Anakichi ja minä taiteilin katakanan. Myös tämän kanssa on ollut hieman ongelmia, tällä kerta sen suhteen, että nauhojen kiinnitykset joko repeilevät tai irtoavat paikoiltaan viinin painon takia. Repeilyn olemme saaneet korjattua vaihtamalla kiinitykseksi järeämmät soljet, nyt täytyy vain selvittää, miten saamme ne pysymään paikoillaan.

=/

Jousen kanssa oli hieman pähkäilyä sen suhteen, mistä sen tekisimme. Anakichi kävi jo hakemassa pihalta vanhan joulukuusen (heinäkuussa...) ja yritti veistellä sitä, mutta lopulta päädyimme päällystämäään pahvia sanomalehtiliisterillä. Ensimmäisen kerroksen jälkeen tosin tuli huomattua, että jousi on ihan liian rento tapaus, joten mukaan tuli iskettyä paksua rautalankaa antamaan jämäkkyyttä. Tällä hetkellä jousi odottaa lisäkerroksia paperia.



Sitten siirrytäänkin asioihin, joita Anakichi on minulle tehnyt.

Aloitin tähystystornin (komentosillan?) tekemisen itse ja rakensinkin alimmaisen kerroksen pohjan, mutta luovutin tekemisen aika nopeasti paremmalle puoliskolle. Ja tulihan siitä paremman näköinen, kuin minun askarteluni olisivat todennäköisesti olleet. Oma suosikkiyksityiskohtani on ranskanperunaksi ristitty pikkuportaikko :3 Seuraavaksi vuorossa on nivelen rakennus, maalaus ja kiinnitys viiniin.

Peruna

Nuolista Anakichi on höpötellyt jo aika paljon, eikä minulla niistä ole kamalasti sanottavaa, kun ainut asia minkä niille olen tehnyt on keppien maalaus. Mainitsenkin siis vain, että nuolet ovat nyt valmiit.

Nyooooom

Kiitorata on varsin hyvällä mallilla. Olin alunperin hieman epäileväinen sen suhteen, miten pelkkä pahvi tulisi toimimaan, mutta Anakichi osoitti epäilykseni olevan turhaa. Maalaukset on nyt tehty, seuraavaksi pitäisi askarrella kiinnitys. Suunnitelma tähän jo on, enemmän jännittää, kestääkö se.
Huomaa myös, kumpi ottaa enemmän prosessikuvia.

Tällaista tämän viikonlopun ratoksi. Tehtävää on vielä, mutta ei niin paljon kuin meillä yleensä kaksi viikkoa ennen conia. Amatsukazekin tuli valmiiksi tällä viikolla, joten voin nyt vapaasti häiritä Anakichia auttamaan niin paljon kuin kehtaan...jos tämä ei ole ehtinyt siirtyä töihin ihan oma-aloitteisesti.

~Mrs. High and Mighty