Shippocon vailla päätä ja häntää

Nyt kun olen jaksanut koneen oikein kaivaa esille, voisin kirjoittaa miniraportin Shippoconista. Olin tosiaankin nyt menneenä lauantaina 24.9. Shippocon-ilmaistapahtumassa joka järjestettiin Sipoossa. En yleensä harrasta ns pikkuconeja, mutta koska Sipoo on autolla ihan tarpeeksi lähellä ja coni ilmainen, olin menossa ihan mielenkiinnolla jo ennen kuin sain tietää päässeeni cosplaymammailemaan.

Ikävä kyllä kuvat lauantailta katosivat puhelimestani ja sain pelastettua vain muutaman mutta niillä on mentävä.

luojan kiitos Koumella on canonisesti mustat paksut lasit. Auttoivat näköongelmissa!

Lauantai alkoi jännittyneenä kun suuntasimme yleisvänkäriksi päässeen kaverini kanssa kohti Sipoota ja topeliussalia. Kun pääsimme conipaikalle oli throwback menneisiin cossivuosiin todella käsinkosketeltava. Siitä kun on aikaa kun olimme viimeksi ilmaisconissa käyneet.

Kun selvisimme sisälle ja olimme saaneet työvoimalappusemme tiemme erkanivat.

 Cosplayvastaava kierrätti minut nopeasti bäkkärille ja näytti talon muitakin tiloja ja totesi sitten että tehtävää ei vielä oikein ole. Onkin aika kummallista että työvuoroni alkoi klo 9 kun mitään tehtävää ei ollut. Samoilin kirjastossa ja topeliussalissa ja kävin katsomassa avajaiset, jonka jälkeen päädyin istumaan greenroomiin. Vietin myös luppoaikaani bäkkärillä selfieitä napsimassa. Oli mukavaa että työvoima sai paikat automaattisesti salin takaparvelta, jonne pääsi helposti juuri ennen saliohjelman alkua ilman ongelmia. Topeliussalin tapaisessa pienikokoisessa salissa korkealla takana istuminen oli itseasiassa paras mahdollinen etäisyys lavaan.

Avajaisissa esiintyi ilokseni deresute- ja AKB 0048-tytyjä ja pääsin nauttimaan kivasta idolialoituksesta. Avajaisten juonto oli takkuista ja paperista lunttailua tuli aika paljon, mutta vaikka se itseä häiritsikin, se ei kuitenkaan ollut niin iso ongelma että olisin kokenut sen tarpeeksi ärsyttäväksi poistuakseni. Kun avajaiset oli availtu, siirryin greeniin kaverini kanssa.

niin huono valottunut kuva

Greenroomissa oli syötävänä pannukakkua ja hilloa. Juoman puute hieman harmitti koska olin unohtanut vesipulloni aamulla kotiin. Kahvia olisi voinut hakea maksullisesta kahvilaitteesta enkä siis edes ottanut selvää olisiko siitä saanut teetäkin, koska mukana minulla oli vain vähän rahaa ruokaan. Greenissä istuskeli usein myös ilmeisesti työvoimavastaava joka oli mukava, mutta jonka puheet 39 asteen kuumeesta ja mononukleoosista saivat minut kavahtamaan aina kun hän sai yskänpuuskan. Ymmärrän että conihommat ovat tärkeitä varsinkin pienemmässä tapahtumassa, mutta kyseinen tauti on niin ilkeä kantajalle ja sen saajalle, että olisi parempi jäädä lepäilemään.

Tehvävänimikkeeni oli tuomarimamma, eli tehtäväni oli järjestää tuomarointitila, huolehtia reffit pöydille ja vesikannut tuomareille. Kellotin myös tuomaroitavien kisaajien tuomarointiajat sekä tsemppasin kisaajia ennen tuomarointia. Tuli kyllä hoidettua muidenkin cosplaymammojen hommia kun istuskellessani bäkkärillä kisaajia alkoi virrata sisään ja muita mammoja ei näkynyt. En kuitenkaan valita koska minulle ajatus cosplaymammana olemisesta on juurikin tätä kisaajille juttelua ja auttelemista. Koska tilat olivat mitä olivat, järjestettiin tuomarointi salin lavalla. Kun AMV-näytös oli loppunut, järjestin apujoukkojen kanssa avattavat pöydät tuomareille ja kasasin tarvittavat asiat pöydille.

työvälineenä pöytä.

Kun tuomarointi oli ohi, oli enää jäljellä kisa. Kisat jäivät aika nysiksi, sillä kisaajia oli 6 ja kisat kestivät twitterin mukaan 12 minuttia. Autoin kisaajat lavalle ja lavalta pois mikäli esim asun kengät hankaloittivat liikkumista. Kun kisa oli ohi, oli työvuoronikin ohi ja jatkoin päämäärätöntä samoamista tapahtumapaikalla. Kaikki aamupäivän ja iltapäivän toimettomuus jättikin conista hieman levottoman ja turhauttavan fiiliksen. Kaverini joka oli yleisvänkärinä sai usein "eioota" vastaukseksi kyselyilleen työstä jota voisi tehdä, joten vietimmekin aikaa istuskelemalla boffauspisteen lähellä ja milloin missäkin.

Viimeisenä coniaktiviteettina vähäisestä tekemisestä olikin Weed-musikaalin toinen ja samalla viimeinen näytös, jota menimme seuraamaan,, noh, avoimin mielin. Itse musikaalista huokui miten sen tekijät yrittivät parhaansa ja pitivät siitä mitä tekivät. En kuitenkaan osaa antaa enempää kuvausta musikaalista kuulostamatta ilkeältä, joten jätän sanomatta. Mikrofoniongelmat olivat harmillisia ja jotkin kohtaukset hieman kaoottisia, mutta loppua kohden meno parani ja tunnelma musikaalin jälkeen oli ihan mukava.

menoa ja meininkiä ei lavalta puuttunut

Conina Shippo oli mukava nostalgiatrippi omiin harrastuksen aloitteluvuosiin ja varmastikin juuri sellainen mitä se itse halusi, eli aloittelijaystävällinen coni. Asia mikä pisti silmään oli se, että kävijät hymyilivät todella paljon. Itse en varmaan enää Shippoon aio osallistua, mutta sain arvokasta cosplaymammakokemusta tästä tapahtumasta.

Seuraavaksi olisikin vuorossa Desutalks, sekä kuvia Hibikistä! Miriakin viimeistellään kunhan sen aika on. Nyt lasken itseni hetkeksi lepoon ennen ensilauantain talks-istumisia ja toivottelen kaikille hyvää seuraavan cossin suunnittelua.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

-Anakichi

EDIT: Blogin julkaisun jälkeen eräs musikaalissa ollut tuttavani tuli kysymään palautetta musikaalista ja koska sen sinnekin kirjoitin, laitan sen nyt tähän hieman yleismaailmallisemmaksi muutettuna. En jaksa uudelleenkirjoittaa, eli saatte sen nyt suoraan musikaalilaiselle osoitetussa te-muodossa:

"Tekniikkahommille te ette voineet mitään joten siitä viis,mutta esim taistelukohtaukset olivat välillä vähän sekamelskaa. Oli vaikea seurata tapahtumia lavalla kun siellä tapahtui niin paljon. Tanssit olivat hyvin koreografioituja mutta en tiedä kauan olitte ehtineet harjoitella kun osa liikkeistä jäi ns hiomattomalle tasolle (täs pitää tietää et oon aikanaan tanssinu melkein 10v ja oon vaan tyhmä näissö hommissa. Te olitte kuitenkin kaikki luultavasti ihan eri tanssitaustoilta ja isolle porukalle on hankala toteuttaa jämptiä mutta musikaalinäyttävää koreografiaa) Välillä artikulaatio oli mikkienkin puutteen vuoksi hieman epäselvää ja jäikin siis kuulematta joitain repliikkejö tai ne puuroutuivat. Tässä vaiheessa pakko mainita että teidän pääpahisten roolisuoritukset oli kyllä oma ehdoton suosikki koko musikaalissa. Veditte niin kunnon disney-pahis meiningillä että huhhuh. Myöskin musikaalissa kun lauletaan niin itseä osuu korvaan (jälleen entisenä musiikkiluokkalaisena :"D kauheet koulutusnatseilut mulla) jos kaikki yhteislauluun osallistuvat eivät pysy nuotissa. Väliajan jälkeen esitys tosin selkiytyi ja teiltäkin varmaan isoin jännitys karisi pois ja nautin esityksestä enemmän toisella puoliskolla. Lyhyemmin: napakkuutta koreografioihin ja yhdenaikaisuuteen ja mahdollisesti laulut osittain taustanauhalle jolloin mahdolliset soraäänet eivät kuulu niin selkeästi. Mutta kuten tuolla blogissakin kirjoitin,niin päällimmäisenä teistä paistoi kuitenkin tekemisen into ja ilo,sekä rakkaus lähdeteosta kohtaan ja teistä näki että annoitte 110% lavalla."