Olen langennut cossaajan kenties pahimpaan syntiin: laiskuuteen. Olen onnellisesti tuudittautunut ajatukseen, että Frostbiteen on vielä ihan mukavasti aikaa, ehtiihän sitä cossia jatkaa huomennakin, ja hups yhtäkkiä coniin on aikaa alle viikko. Nyt viikonloppuna onkin sitten otettu ihan pakostakin itseä niskasta kiinni ja vähän spurttailtu, eikä tälle viikolle enää kamalasti tekemistä ole jäänyt. Varsinkaan, kun isoimmat osat on valmiina.
Sillä, että Anakichi oli viikonloppuna Kuopiossa ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Ei ole. I swear.
No okei, ehkä vähän oli.
Flippyn kanssa ei tarvitse enää stressata, se mies on ollut tarpeeksi valmiina jo mukavan aikaa. Tarpeeksi valmiina meinaten sitä, että nykyisellä varustuksella voi lähteä Lahteen, mutta pieniä yksityiskohtia lisätään jos jää aikaa/jaksamista. Kiireen aiheuttaa Sapphire. En myönnä kärsiväni pienestä motivaationpuutteesta. Ehkä olen viimein tajunnut, että olen liikkumassa julkisella paikalla poni-gijinkana.
 |
| Fiilikseni aika pitkälle. |
En minä Sapphirea hylkää, kun on kerran tullut luvattua ja kiroiltu ihan tarpeeksi niin kyllä minä saatana soikoon sen teen loppuun asti.
Vaikka kyllä vähän jännittää. Sitä en kiellä.
Mutta koska tämä on olevinaan WIP-postaus, niin kai sitä pitäisi kertoa vähän niistä saavutuksistakin. Kengistä on ollut puhetta jo aiemmin, joten aloitetaan niistä. Ne ovat tosiaan vanhat nahkasaappaani. Sain ne pikkusiskoltani, joka oli itse ostanut ne kirpparilta kahdella eurolla, kun käytin niitä loppujen lopuksi enemmän kuin tämä itse. Tarkoituksena oli heittää ne jo pois, mutta päädyin antamaan niille vielä viimeisen elämän cossikenkinä. Ensin ajattelin tehdä samettiset shoecoverit, mutta loppujen lopuksi päädyin maalaamaan kengät akryylimaalilla. Ja hyvin pysyy, rapisee ainoastaan kantapään päältä taitekohdasta ja sieltäkin hyvin vähän. Hämmennyin hieman itsekin, ja hihittelyni toista kenkää maalatessa oli varmasti kuulemisen arvoinen. Heitin päälle vielä kosteussuojan, en tosin tiedä auttaako se yhtään mitään. Sen näkee sitten, kävelenkö lauantai-iltana kaksivärisillä kengillä.
Vasemmalla kengät maalattuina ja vielä vähän märkinä, oikealla valmiina koristekivien kanssa. Parastahan tässä on se, että viime kesänä saarnasin kaverilleni, joka oli itse maalannut cossikenkänsä. Kuinkas sitten kävikään.
Hameen kanssa olen kärvistellyt marraskuusta asti. Ensimmäinen versio oli liian iso, kaksi seuraavaa meni omien virheiden takia uusiksi. Neljännellä kerralla sitten onnistui. Hame on tosiaan kaksinkertaisella kankaalla ommeltu vekkihame, ihan vain helman kruunujen takia. Ensimmäistä kertaa vekkihameen teossa, ja onneksi kuusi laatikkovekkiä, pääsin helpolla. Pysyy mukavasti muodossaankin vähäisen vekkimäärän takia ilman turhaa silittelyä. Oh yeah.
 |
| En myönnä tekeväni töitä tietokoneen ääressä. |
Kruunut on paksua, maalattua huopaa. Anakichin idea, itse leikin kankaan ja softiksen kanssa ennenkuin totesin tämän helpommaksi tavaksi. Itse stressasin vähän sitä, miten ompelukone pärjää paksumman huovan ja kaksinkertaisen kankaan kanssa, mutta hyvinhän tuo kone tehtävästään suoristui. Sen jälkeen vielä kuumaliimailtiin Anakichin tekemät koristekivet kruunuihin ja valmista tuli.
Hamekankaan väri hämmentää minua edelleen. Ensimmäisellä ostokerralla luulin ostaneeni vaaleansinistä kangasta, mutta kotiin tullessani väri olikin hento sinivihreän vivahteinen. No ei siinä mitään, pienen kettuuntumispuuskan jälkeen uudestaan kangaskauppaan hakemaan toinen kolme metriä vaaleansinistä kangasta. Mutta sekin muuttui maagisesti kotimatkalla samaksi sinivihreäksi. Eurokangas, mitä ihmettä? Ei tässä ennen näin ole käynyt.
En kuitenkaan jättänyt kolmea metriä sinisenvihertävää kivaa kangasta kaappiin pölyttymään, vaan aloin tehdä siitä alushametta. Alunperin sen tarkoituksena oli ihan vain piilottaa takapuolta, mutta kruunujen paino vetää hameen helmaa alaspäin, eikä se olekaan enää niin ilmava. Ei alushame kuitenkaan mitenkään pakollinen ole, mutta mukava lisä tietenkin. Noh, tämä projekti on vähän jämähtänyt, kun vyötärönauhaa ommellessa ompelukoneen neula hajosi kolmeen osaan ja yksi lensi silmääni. Eipä ole sen jälkeen kamalasti huvittanut siihen tekeleeseen koskea.
Ei. En tiedä, mitä tapahtui.
Ainut jäljellä oleva isotöisempi projekti onkin keskeneräinen Sapphiren häntä. Kuten aiemmin puhuin, en halunnut siitä selässä roikkuvaa hiuslisäkettä, vaan ihan "oikean" pystyhännän. Rakennusvaiheesta ei ole kuvia, koska muutin suunnitelmia vauhdissa, mutta prosessi on tämä:
pohjaksi otin talouspaperirullan, jonka maalasin siniseksi ja vahvistin päistä teipillä. Sen jälkeen valmistin kiinnityksen, joka sekä pitää hännän (toivottavasti) pystyssä ja kiinni selässäni.
Periaate on tämä: ompelen hameeseen reiän, josta häntäputki tulee ulos. Häntäputken sisällä on vessapaperirulla, jonka ympärille on kiedottu ohutta rautalankaa. Rullan ympärille on sidottu myös silkkinauha, pysyy pelkällä sitomisella koska tein puoliksi vahingossa rautalankarullasta niin ison, että sen saa suorastaan runnoa häntäputken sisälle. Onpahan tukeva. Silkkinauhaa siksi, että se on tarpeeksi ohutta edellisessä lauseessa mainitun ahtauden takia. Sen saa myös vedettyä tarpeeksi tiukalle vahingoittamatta ihoa niinkuin rautalankakiinnitys tekisi.
Kiinnityksen jälkeen aloin liimaamaan häntäputken päälle kuituja. Olen edelleen siinä vaiheessa. Häntäkoristeita en ole vielä ehtinyt aloittaakaan. Violetti osa tulee sametista + softiksesta, vaaleansinivalkoinen...juttu mitä luultavimmin maalatuista kakunalusista.
En vitsaile.
 |
| Tätä kutsutaan työmaaksi. |
Mitä Sapphiresta sitten vielä puuttuu?
- hännän viimeistely
- silinteri (jonka pohja on valmis, enää päällystys ja kiinnitys)
- hanskat
- mahdollisesti myös se alushame
Mitä luultavimmin en itse päivitä enää ennen Frostia, joten näkyillään sitten siellä.
~Mrs. High and Mighty
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti