Moi olen kleptomaaninoita ja vien sun kirjat

Anakichi on ollut yksin blogin päivitysvastuussa yli kaksi kuukautta.

...

Oho.

Ei sillä, ettenkö olisi edistänyt omiakin projektejani. Olen vain huono ottamaan prosessikuvia, mihin on kaksi syytä.
1. Teen cosseja yleensä aika lyhyissä rykäyksissä, löysemmällä aikataululla saatan olla parikin viikkoa ilman, että teen mitään mihinkään suuntaan, ja
2. kun sitä cossia tulee edistettyä, niin sitä tehdäänkin sitten niin intensiivisesti ettei siinä vaiheessa ehdi ottamaan kameraa käteen.
Anakichistäkään ei yleensä ole apua, koska silloin kun Anakichi on paikkakunnalla, niin silloin tehdään Anakichin cosseja.

But who gives two shits about that, tänään tuli otettua niitä kuvia joten mennään asiaan. Eli siihen, miltä Marisa tällä hetkellä näyttää.

Minä vahingossa hyvin huonot kuvat, ups.
Lupaan opetella poseeraamaan kunnolla ennen Desua. Mieluusti jopa niin, että hame näyttäisi menevän suoraan eikä edestä ylempää kuin takaa.
Näiden kuvien katselu sai minut kunnolla tajuamaan, että melkein rintoihin nostettu vyötärö saa tosiaan näyttämään aika pitkäjalkaiselta.
 

Valkoisessa paidassa ei ole kamalasti kerrottavaa, se on valkoinen paita pussihihoilla ja mustilla hihansuilla. Musta toppikin on olkainten kiinnitystä vaille valmis. En ole löytänyt vielä sopivia solkia, alan pikkuhiljaa käydä vähän epätoivoiseksi.

Topista löytyy muuten kompromissi nro.1: pelikuvassa koristetähtiä on neljä, taidekirjassa kuusi. Menin taidekirjan mukaan.

Hameeseen olen tyytyväinen, vaikkei se mikään kamalan vaikea ollutkaan. Tein sen kietaisuhameena, pari nepparia auttaa ettei helma leviä liikaa enkä tarvitse alushamettakaan kun on tarpeeksi iso takapuoli. Koristetähtösiä on samanverran kuin paidassa, ja helmassa on kompromissi nro.2: tiedostan kyllä, että hapsut sekä hameessa että kaulaliinassa ovat vääränväriset. Tarpeeksi pitkää hapsua ei löytynyt valkoisena, että sitä olisi voinut värjätä, hamehapsut ovat muutenkin hieman liian lyhyet seliselivalivali, pakko pärjätä sillä mitä löytää. Viitan nauha on sävytetty tämän mukaan tummemmaksi, koska jos sävytetään väärin niin tehdään se sitten loppuun asti.

Huivi ei näy kuvassa minkään vertaa, mutta kerrotaan nyt siitäkin. Käsinneulottu, pituutta reilu kaksi metriä, hapsureuna.

Viitta on ainakin tähän mennessä suosikkiosani koko asussa.  Ei siksi, että se olisi ollut erityisen vaikea tehdä, vaan ihan kokonsa takia. Halkaisijan mitta kun on vajaa kolme metriä. Pikapeitto-piknikviltti. Besth thing ever.

Peruukki on rakkauspakkaus, vaikka meneekin vähän turhan herkästi solmuun. Heräteostin sen joskus viime vuoden marraskuussa tätä cossia ajatellen ja kiharoiden "terävyys" on harjailun seassa kadonnut, mutta minusta se näyttää muutenkin paremmalta pehmoisena kiharapilvenä. Pitää tehdä vielä vähän stailaushommia, ettei näytä ihan lättänältä.

Marisaan on tämänpäiväisen kankaanhakureissun jälkeen kaikki tarvittavat materiaalit, nyt pitäisi vain päättää, mitä tekisi seuraavaksi.

Varmaan housut. Housujen tekeminen on ikävää hommaa.

Mitenkäs Eridan sitten voi?

Ihan kohtalaisesti, sanoisin. Lupaan myös opetella käyttämään uutta kameraani. Yksikään väri ei ole oikein gdo dammit ;  ^  ; Ja unohdin kuvata kalakorvat.

Eridan ansaitsee ihan oman päivityksensä, joten siitä enemmän kunhan edistyn.

Ei minulla muuta.

~Mrs. High and Mighty

Ps: muistaako kukaan, kuinka uhosin, etten paistu Desussa? Otan kaikki sanani takaisin, näitä kuvia otteassa tuli jo vähän kuuma. Pitääkö tässä toivoa kevyttä Desusäätä lauantaille?