keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Minäkin otan kantaa tähän asiaan..

... tässä lähiaikoina cossiskeneä on kuohuttanut blogipostaus, jossa annettiin ymmärtää cosplayharrastuksen erinäisistä, jopa tiukahkoistakin "säännöistä"

Kyseinen postaus sai aikaan sellaisen paskamyrskyn, että se poistettiin, mutta ajattelin, ystäväni kirjoituksen innoittamana, ottaa kuitenkin kantaa tähän asiaan.

Lyhyesti vain.

http://excitermomentum.blogspot.fi/2013/01/onko-cosplayn-harrastus-rajoitettu.html

Yllä ystäväni mietelmä asiasta. Aikalailla samoilla linjoilla mennään, eli minunkin mielestäni suurin osa noista väittämistä oli täyttä bullsh*ttiä.

Mielestäni cosplayssa on tarkoitus pitää hauskaa, eikä harrastaa sitä kuin jotain supervaativaa urheilulajia, jossa vain parhaat pärjäävät.

Tiedän että parjaan omissa kirjoituksissani "huonoja" tai "kaappicosseja", mutta en silti kiellä heiltä oikeutta osallistua cosplayskeneen.

Jostain kaikkien on aina aloitettava.

Itse koen antavani vinkkejä, ehkä hieman todella sarkastisella tavalla, mutta silti hyväksyn kyseiset cossaajat. Tahdon jaella vinkkejä tässä blogissa cossaajille, jotka haluavat oppia virheistään, jotka ovat itse tunnistaneet. Ideanani ei ole levitellä tällaista "tehkää kuin minä, olen paras"-tyylistä pakko-opetusta siitä, kuinka ollaan hyviä cossaajia, vaan antaa erilaisia ideoita, ja lähtökohtia parantaa omaa cosplayta.

Tällaiset "cosplay on harrastus jossa oma keho on väline"-jutut harmittavat minua erityisesti siksi, että olen ylipainoinen. Kyllä. Peitän sen hyvin, ja luultavasti se silti näkyy kaikistä asuistani. (Kaguya oli pahin, hyi että.) Ymmärrän että kroppani ja sen kunto ovat oma asiani, ja koska olen liian laiska tekemään asialle mitään, en laihdu. Siltikään kukaan ei ole tullut sormella osoittamaan, että "hyi helvetti, läski, ota toi cossi pois ja laita se soputeltta takaisin päälle, ei sulla ole oikeutta cossia", sillä cosplay-piireissä suvaitsevaisuudella päästään pitkälle.

Ymmärrän pointin, että tonnikeiju ei voi näyttää hyvältä xxxxs-kokoisessa mini koulu-uimapuvussa, mutta kyse onkin silloin asuun pukeutuneen ihmisen omasta kropasta, (ja suunnattomasta koonhahmottamiskyvyn puuttumisesta, voi minua ja kärjistettyjä esimerkkejäni...) ja siitä, mitä hän haluaa sillä tehdä.

Ainahan laiha isotissinen tyttö on plussaa, tai tosi lihaksikas paidaton mies. Mutta ne ihmiset eivät vie arvoa meiltä pehmeämmiltä cosplayn harrastajilta.

Niin kauan kuin ihminen on tyytyväinen omaan kehoonsa, ja on sinut sen kanssa, hän saa harrastaa vaikka strippausta tai alastonjuoksua metsissä. Se, mitä teet omalla kehollasi ei ole kenenkään muun asia.

Ihmiset, jotka kieltävät toisilta jonkin heille tärkeän, tässä teille:























/rant

Tämä aihe on ponnahdellut pintaan sillointällöin, kun cosplay, siinä missä kaikki muukin, on erittäin ulkonäkökeskeinen ala.

Siltikin, mielestäni on hienoa nähdä hieman lihaisampikin cosplayharrastaja, jolla on yllään todella upea puku, kuin sellainen -30 kiloa painava kalpea luikku, jolla on kuitenkin dd-tissit ja ghetto-booty, ja joka on pukeutunut "omaan _sek_sik_kää_seen_ versioonsa jonkin hahmon asusta.

Mitä mieltä te itse olette? Lukekaa linkkaamani teksti ja päättäkää.


Cossailemisiin lihaisat ja laihat ihmiset, stay wonderful!

-Anakichi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti