Ei tullut hametta, tuli harja

Anakichi saa minut tuntemaan itseni erittäin epäaktiivisesti bloggaajaksi. God dammit Anakichi.

Way back tammikuun alussa lupasin seuraavassa cossipäivityksessä esitellä Sapphire Shoresin hameen ja kenkien tekemistä. Päädyin kuitenkin tekemään peruukkia, ja siinä nyt on sattunut ja tapahtunut enemmän kuin tarpeeksi, joten ajattelin tehdä sille ihan oman postauksen. Jos lähipäivinä saisi päivitettyä muuta cossia. Mutta nyt peruukkiin.

Sapphiren peruukin kanssa oli alunperin tarkoitus tehdä niin, että minä kiinnittelen siniseen peruukkiini raidat ja Anakichi hoitaa stailaamisen. Asioita kuitenkin sattui ja tapahtui, joka johti siihen, että modaus jäi kuitenkin minun kontolleni. Ja kun ottaa huomioon, että aikaisempi kokemukseni aiheesta jää suunnilleen sarjaan otsatukan leikkaaminen ja copicilla suoraan raitojen tekeminen peruukkiin, niin siinä vaiheessa alkoi kuumottaa. Hyvin paljon. Tönin projektia eteenpäin ehkä vähän liiankin suurella innolla, mutta eilen otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin.

Ensimmäinen asia, johon piti kiinnittää huomiota, oli tosiaan otsis. Oikeastihan se on aika muhkea, mutta katsoessani kuvaa totesin vain, että nopenopenope. Ei onnistu. Kyllähän siihen tutoriaalin olisi löytänyt, mutta päätin sen suhteen luovuttaa ennen kuin edes aloitin. Pelotti liikaa. Jos sitä joku päivä opettelisi...ei nyt. Joten tasaotsiksella mennään.

Otsiksen leikkauksen jälkeen näytti tältä. Paintsensuuri paras seunsuuri.

Ja tämä kaikki karva on otsatukkaa. Vannon, peruukki ei tuntunut noin paksulta.

Kuvasta näkyy myös, että vaaleaa ja tummaa sinistä olisi aika tasaisesti. Otin taiteellisen vapauden myös tässä kohtaa ja pidin tummansinisen hallitsevana värinä, lisäten vaaleansinistä korostusraitoina. Samaa alkuperäiskuvaa tutkiskellessa näkee, että takatukka on ennemminkin laineikas kuin kihara. Päätin kuitenkin tehdä latvakiharat, korvaan laineita sillä. Hyi minua.
Käytin kiharoiden tekemiseen Ilonan korkkiruuvitutoriaalia, tosin sillä erotuksella etten käyttänyt talouspaperirullia. Ei nyt sentään. Minulla oli vessapaperirullia. Ja koska minua jännitti ihan luvattoman paljon koko ajatus modaamisesta, halusin ensin kokeilla yhdellä rullalla. Että jos ei nyt onnistukaan, niin tietää että tekee jotenkin muuten, eikä mene koko uurastus hukkaan. Eli hiuslakkaa, rulla, lisää hiuslakkaa, hiustenkuivaaja, jämähtäminen.

Oli se jännää.

Jos en tuosta prosessista jotain muuta oppinut, niin sen, että hiuslakkani on paljon tujumpaa tavaraa kuin olen koskaan tajunnut, t. lakkasin sormeni yhteen useammin kuin kerran. Parin tunnin odotuksen jälkeen kun irrotin rullan, ajatukseni olivat suunnilleen nämä:

Reaktio nro. 1: holy shit, it works.
Reaktio nro. 2: pitää se rulla kuitenkin nostaa vielä vähän ylemmäs, tahdon kiharat olkapäiden päälle.
Reaktio nro. 3: HOLY FCKING SHIT IT WORKS

Ei siinä sitten mitään, lisää kiharoita. Huomasin tosin puoli tuntia myöhemmin, että en saanut kiinnitettyä rullia hyvin kiinni, jos teen kaikki kerralla. Sen jälkeen kun koko takatukka oli tahmea hiuslakasta. Kiinnittelin sitten siinä yhden rullan peruukin oikealle puolelle ja pesin loput.

Ei, sille ei ollut parempaa kuivatuspaikkaa.

Uuden parituntisen jälkeen kuitu oli kuivunut, ja otin peruukin alas. Irrotin myös uuden rullan ja ette uskokaan onneani kun kiharat pysyivät nätisti paikoillaan. Noh, harjasin takatukkaa että tekisin vielä parit rullat yön ajaksi jähmettymään. Siinä samalla repäisin vahingossa toisen valmiin kiharan sivua, ja muutama kuituosio irtosi. Minä viisaana tyttönä sitten yritin irrottaa ne mahdollisimman nätisti, mutta muutaman sekunnin päästä huomasin, että puolet kiharan rakenteesta oli hajonnut käsiini.

Ei vituttanut.

Uusi pesu, uusi kuivattaminen, tällä kertaa yön yli. Siinä vaiheessa en enää jaksanut ajatella uuden rullan kiertämistä.

Tämä päivä onkin sitten ollut rullaamista, odottelua ja vähän lisää rullaamista. Viimeiset rullat kiinnittäessäni tajusin, että valmiit kiharat ovat hieman purkautuneet reunoista. Hetkellisen vitutuksen jälkeen totesin kuitenkin, että se on loppujen lopuksi ihan hyvä asia: kiharat näyttävät edes vähän yhtenäisemmiltä eivätkä toisistaan irtonaisilta pötkylöiltä. Jos tämän olisin tajunnut edellisenä iltana..

Hetki sitten irroitin viimeiset rullat, ja ihan rehellisesti myönnän tuulettaneeni ääneen. I did it! Se toimii! Ja mikä parasta, paidan kanssa takatukka ei nuole päätä vaan saa vähän volyymia!

Vielä sitä pitää vähän siistiä, siistiä karanneita kuituja yms. mutta nevertheless, olen enemmän kuin tyytyväinen. Ei se peruukin muokkaaminen nyt niin kamalaa ollutkaan.

Ja vielä pakollinen teinipeilihehkutus. Puhelin rakastaa silmäpussejani.

Ehdottomasti isotöisin peruukki tähän mennessä. Mitä se on minulle opettanut?
- lisäkuidun ompelua
- korkkiruuvien tekemistä
- peruukin pesemistä moneen kertaan
- virheistä oppimista ja
- ehdottomasti kärsivällisyyttä
Loppujen lopuksi kokemus kallistuu positiivisen puolelle. Ja nyt kun muokkaamista on kokeiltu ja todettu, että hei minä osaan sittenkin, jospa tulevaisuudessa suunnitelmia ei tarvitse muokata sen takia että kampaus tuntuu mission impossiblelta.

Jos saan tämän karvakasan kuljetettua vahingoittumattomana Lahteen, olen enemmän kuin onnellinen.
Minä ♥ minun ruma, keltainen matkahiustenkuivaaja.

~Mrs. High and Mighty

Ps:

Keskiviikko

Torstai

U guys are crazy.